Tutkijat ehdottavat: Hiihdon sprinttimatkoja voisi lyhentää rajusti nykyisestä – arvokisoihin ehkä tulevaisuudessa vain 200 metrin sprintti

Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulussa työskentelevät urheilufilosofian tutkija Mika Hämäläinen ja yritysvastuun tutkija Marjo Siltaoja ehdottavat maastohiihtoon kokeilua, jossa testattaisiin nykyistä lyhyempiä sprinttimatkoja. Kokeiluin tarkoituksena olisi selvittää, voitaisiinko nykyistä lyhyemmät sprinttimatkat ottaa mukaan arvokisoihin.

Tutkijat ehdottavat, että uudessa sprinttikokeilussa matka olisi pituudeltaan 200-400 metriä. Kilpailu koostuisi useasta karsintalähdöstä, ja yhdessä lähdössä olisi kerrallaan kaksi tai kolme hiihtäjää. Jokaisella hiihtäjällä olisi oma kaistansa, kuten pikajuoksuissa. Lopulta kilpailu huipentuisi viimeiseen lähtöön, jossa kaksi hiihtäjää ratkaisisi voiton.

Tänä vuonna MM-hiihdoissa Seefeldissä naisten sprinttimatka oli 1,2 kilometriä ja miesten 1.6 kilometriä.

Tutkijoiden visiossa hiihtoladulla voisi olla myös kaarre, jolloin hiihtäjien lähtöpaikat olisi porrastettu samaan tapaan kuin esimerkiksi 200 metrin juoksussa.

Hämäläisen mukaan sprinttikokeilussa on tärkeää, että testattava matka on samanmittainen sekä miesten että naisten sarjassa.

"Ei ole perusteltua lisätä eripituisia matkoja miehille ja naisille. Parhaimmillaan kokeilu kääntäisi suksia siihen suuntaa, että arvokisoissa hiihtomatkojen pituudet yhtenäistettäisiin miesten ja naisten sarjoissa", hän korostaa yliopiston tiedotteessa.

Aluksi kokeilu voisi tutkijoiden mukaan käynnistyä harjoituskilpailuina. Siitä edettäisiin ensin pieniin paikallisiin kilpailuihin ja sitten mahdollisesti kansallisiin ja kansainvälisiin kilpailuihin. Mikäli kokeilu osoittautuu onnistuneeksi, voitaisiin lyhyempiä sprinttimatkoja nähdä tulevaisuudessa MM-kisoissa sekä olympialaisissa.

Ehdotuksen taustalla on tutkijoiden filosofinen urheilulajianalyysi. Hämäläinen huomauttaa, että kaatumiset ja törmäykset ovat nykyisin sprinttihiihdossa tavallisia.

"Kilpailijat hiihtävät usein nipussa, ja ratkaisut tapahtuvat nopeasti. Suomalaisille saattaa esimerkiksi muistua mieleen, miten Ristomatti Hakola kaatui Seefeldin MM-hiihtojen parisprintissä vuonna 2019 ja mahdollisuus mitaliin karkasi", hän sanoo.

Sprintin monet kaatumiset saivatkin tutkijat pohtimaan, nakertavatko ne liikaa lajin urheilullista arvoa, kun sattuman rooli kasvaa. Sprinttikilpailut voidaan tutkijoiden mielestä mieltää enemmän spektaakkelimaiseksi yleisöviihteeksi kuin perinteiseksi urheilukilpailuksi, jossa kilpailtaisiin siitä kuka on nopein.

"Filosofisen urheilulajianalyysin perusteella sprinttihiihto ei ole poikkeuksellinen laji, vaikka kilpailijoiden paremmuusjärjestystä ei aina saada yksiselitteisesti selville. Ehdotuksemme lyhyemmistä sprinttimatkoista kuitenkin tarjoaisi suuremman mahdollisuuden sille, että paras urheilija voittaa kilpailun. Ehdotus säilyttäisi myös sprinttihiihdon intensiivisen tunnelman", Hämäläinen korostaa.

Tutkijoiden ehdotus sisältyy heidän tutkimusartikkeliinsa, joka on julkaistu kansainvälisessä Olympika. The International Journal of Olympic Studies -tiedelehdessä.