Tiedätkö omien jouluperinteidesi historian? Asiantuntija kertoo perinteiden pakanallisista piirteistä

Jouluperinteissämme yhdistyy pakanallista ja kristillistä perinnettä vuosisatojen ja -tuhansien takaa, kertoo tietokirjailija Marjut Hjelt. Perinteentutkijana ja tietokirjailijana hän on syventynyt jouluperinteiden taustoihin.

Ei ole välttämättä sattumaa, että kristillinen joulu osuu juuri talvipäivänseisauksen tienoille. Kirkko on korvannut monia muitakin vanhoja perinteitä omillaan, toteaa Hjelt.

Keskitalven pimeimpään aikaan roomalaiset juhlivat Saturnus-jumalaansa ja muinaiset germaanit viettivät yule-juhlaa. Hjeltin mukaan Jeesuksen syntymäpäivää ei tarkkaan tiedetä, mutta katolisen kirkon päätöksellä vuonna 354 jaa. päivämääräksi kuitenkin julistettiin 25.12.

”Tämä on tullut vanhemman perinteen päälle.”

Vanhoihin perinteisiin liittyy taikauskoinen maailmankuva, jossa tietyn asian tekeminen aiheuttaa samaa myös tulevaisuudessa. Jouluna hyvin syöminen on siis taannut riittävästi ruokaa ja satoa seuraavallekin vuodelle.

Myös pirttiviljelyn sadon – siis lapsikatraan – on toivottu kasvavan esimerkiksi taloon kannetun kuusen ja lattialle levitettyjen olkien avustuksella.

Suomeen joulukuusi tuli vasta 1900-luvun alussa. Joulukuusessa yhdistyy useille uskonnoille yhteinen myytti taivasta ja maata yhdistävästä maailmanpuusta, Hjelt kertoo.

Monilla nykyään koteja somistavilla koristeilla on alkujaan pidetty pahoja asioita loitolla. Kranssin ripustaminen oveen on pakanallinen tapa, jolla on suojattu koti pahoilta voimilta.

Havuilla koristellaan nykyisin hautoja ja ovenpieliä, mutta kauan sitten niillä lakaistiin piiloon haudalta kotiin vievä polku, jottei vainajan aave löytäisi tietä tervehtimään kotiväkeään.

Joulupukki on vuosisatojen saatossa muuttunut kiltiksi hahmoksi, kun Pyhä Nikolaus alkoi 300-luvulla antaa lahjoja lapsille ja vähäosaisille.

Tuon leppoisan pukin esi-isät, esimerkiksi risu-Tuomaat ja piiska-Paavot, kulkivat aiemmin taloissa pukinsarviin sonnustautuneina rankaisemassa lapsia ja vaatimassa ryyppyä. Syrjäisessä Suomessa pahoja pukkeja kulki vielä 1800-luvulla.

Moniin vanhoihin perinteisiin liittyy olennaisesti luonnon, muiden ihmisten ja eläinten kunnioittaminen. Hjelt toivoo, että tästä syystä perinteet pysyisivät voimissaan ja että tietoisuus perinteistä lisääntyisi.