Ukrainalaiset äiti ja tytär pakenivat sotaa Suomeen maatilalle – "Olimme viikon jumissa kotonamme, kun pommit putoilivat ympärillämme"

Julia Sudarenko heräsi varhain aamulla helmikuun 24. päivänä äitinsä Vitan kanssa kotonaan Harkovassa pommitusten ääniin.

"Se oli todella pelottavaa. Ensin emme ymmärtäneet, mitä tapahtuu. Hetken päästä tajusimme, että Venäjä on hyökännyt ja sota on alkanut", 22-vuotias Julia Sudarenko kertoo MT:lle.

Tytär ja hänen 42-vuotias äitinsä nukkuivat seuraavan yön metrokuilussa, ja sitä seuraavat kerrostalokotinsa käytävällä talon muiden asukkaiden kanssa.

"Olimme viikon jumissa kotonamme, kun pommit putoilivat ympärillämme. Emme päässeet kulkemaan kaupungin läpi juna-asemalle, sillä liikkuminen kaduilla pommitusten aikaan oli liian vaarallista", Julia sanoo.

Sudarenkot saivat lopulta ystävänsä avulla autokyydin, jolla he pystyivät siirtymään sekasortoisen kaupungin toiselle laidalle

"Nousimme junaan, joka vei meidät Khmelnitskiyn kaupunkiin Länsi-Ukrainassa. Sieltä siirryimme Lviviin ja edelleen Puolan rajalle."

Rajan ylittäminen jonossa kesti kuusi tuntia. He päätyivät Przemysl-nimiseen puolalaiskaupunkiin.

"Siellä meille kerrottiin, että saamme olla täällä vain yhden tai maksimissaan kaksi yötä, sillä lisää ukrainalaisia tulijoita tulvii koko ajan rajan yli. Oli nopeasti päätettävä, minne menisimme seuraavaksi", Julia Sudarenko kertoo.

Pirkanmaalla, Pälkäneellä sijaitsevalta maatilalta kotoisin oleva eläinlääkäriopiskelija Varpu Aho puuttui tässä vaiheessa peliin.

"Tarjosin majapaikkaa Suomesta, ja vanhempani lupasivat auttaa. Täällä meillä on maalaistalo ja riittävästi tilaa”, Aho kertoo

Varpu Aho ja Julia Sudarenko olivat tavanneet kesätöissä Kanadassa Toronton lähellä vuonna 2019.

"Työskentelimme Guelphin yliopistossa. Julia tutki siellä hevosten käyttäytymistä ja minä lehmiä", lypsykarjatilan kasvatti Aho toteaa.

Julia Sudarenko on koulutukseltaan biologian maisteri ihmis- ja eläinfysiologiasta.

Sudarenkot päättivät tarttua tarjoukseen ja lähtivät Suomeen. He matkustivat junalla Varsovaan, jossa nousivat Helsinkiin vievän lennon kyytiin. Varpu Aho haki ukrainalaiset autolla lentoasemalta.

Suomeen saapuminen tuntui ristiriitaiselta, melkein epätodelliselta.

"Jouduimme jättämään elämämme Ukrainassa. Isoisäni on liian sairas matkustamaan, hän on edelleen Harkovassa kissamme kanssa. Poikaystäväni ei saa poistua maasta, vaan hänen on puolustettava maatamme venäläisiä vastaan", Julia kertoo.

Toisaalta pääsy Suomeen, turvalliseen paikkaan, on tietenkin valtava helpotus.

"Emme ole koskaan aiemmin olleet Suomessa. Täällä on todella kaunis luonto."

Sudarenkot saapuivat Pälkäneelle viikko sitten maanantaina. Heti aluksi he tekivät Maahanmuuttovirastolle hakemuksen Ukrainasta paenneiden tilapäisen suojelun piiriin pääsemiseksi. Äiti ja tytär toivovat, että he voisivat pian aloittaa työt Suomessa.

"Juuri nyt tulevaisuutta on melko mahdotonta kovin tarkasti suunnitella. Haluaisimme kuitenkin saada töitä, että pystyisimme asumaan jossain, maksaa oman vuokramme ja lähettää rahaa kotiin Ukrainaan ", Julia sanoo.

Julia puhuu sujuvaa englantia, mutta hänen äitinsä Vita puhuu vain venäjää ja ukrainaa. Äidinkielenään harkovalaiset Sudarenkot puhuvat venäjää.

"Takaisin kotimaahamme haluamme palata heti, jos tilanne sen vain sallii."

Pälkäneläisellä maatilalla asuminen on heille tilapäisratkaisu. Sudarenkojen tavoitteena on siirtyä lähiaikoina asumaan joko vastaanottokeskukseen tai omilleen vuokra-asuntoon.

Vita Sudarenko kertoo seuraavansa tiiviisti sotauutisointia kotimaastaan Ukrainasta.

"En halua kuulla enää elämässäni kertaakaan pommituksen ääniä, mutta uutisia seuraan", hän sanoo.

Venäjän nykyjohdolle ja Vladimir Putinille ukrainalaisilla on suorasanaiset terveiset.

"Venäjällä on täysin hullu presidentti, joka ei tunnu kunnolla ymmärtävän, mitä on tekemässä. Hän kuvitteli valtaavansa Ukrainan parissa päivässä, mutta uskomme, että Ukraina kestää eivätkä venäläiset saa vallattua maatamme."

Tavallisia venäläisiä he eivät kuitenkaan halua tilanteesta syyllistää.

"Hyvin monet ihmiset Venäjällä ovat aivopestyjä heidän valtiollisesta propagandastaan. Ei heillä ole todellista käsitystä siitä, mitä Ukrainassa tapahtuu", Julia Sudarenko kommentoi.

EU:n, Yhdysvaltain ja länsimaiden apua Ukrainalle he kertovat arvostavansa.

"Kaikki apu on tärkeää ja tulee tarpeeseen. Pakolaisena Ukrainasta lähtevät tarvitsevat majoitusta, mutta ennen kaikkea armeijamme tarvitsee apua taistelussa itsenäisyydestämme."

Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi saa naisilta kiitosta.

"Hän ei ole hylännyt Ukrainaa ja lähtenyt pakoon, vaan johtaa taisteluita sodan keskellä."