Yllättävän moni kärsii pitkittyneestä surusta läheisen kuoleman jälkeen – tällaisia oireita voi ilmetä

Onko suru sairaus?

Yllä oleva kysymys esitetään tuoreessa lääketieteellisessä Duodecim-lehdessä. Vastaus taitaa olla, että pitkittyessään suru voi olla sairaus. Lähivuosina se tulee olemaan sairautena mukana Suomessakin noudatettavassa tautiluokituksessa. Pitkittynyt suruhäiriö on vähintään puoli vuotta jatkunut toimintakykyä ja elämää lamauttava tila. Se voi olla seurausta puolison, lapsen tai muun läheisen kuolemasta.

Pitkittynyt suruhäiriö voi lamauttaa läheisensä menettäneen toimintakyvyn ja normaalin elämän. Menetys aiheuttaa jatkuvaa kaipausta, itkuisuutta ja vainajan ajattelua. Mielentila voi jopa lisätä kuoleman riskiä, sillä tutkimuksissa on todettu kytköksiä itsetuhoiseen käyttäytymiseen ja päihteiden käyttöön. Suruhäiriö on yllättävän yleistä.

Tutkimusten mukaan sitä voi potea elämänsä aikana lähes joka kymmenes meistä aikuisista. Etenkin lapsen tai puolison kuolema ja kuoleman yllättävyys vaikka itsemurhan, väkivallan tai onnettomuuden seurauksena lisää musertavan surun riskiä.

Joskus surevan on vaikea hyväksyä läheisen kuolema. Ei myöskään ole harvinaista, että sureva tuntee syyllisyyttä tai vihaa tapahtuneesta. Tällaiset tunteet hankaloittavat sosiaalista kanssakäymistä sekä estävät hyvän mielen tai tyytyväisyyden kokemista. Surukuorma voi myös aiheuttaa unettomuutta tai kiputiloja sekä vähentää ruokahalua. Myös mahdolliset perussairauksien oireet voivat pahentua.

Kirjoittajien mukaan Suomessa ei ole vielä toimintamalleja pitkittyneestä suruhäiriöstä kärsivän ihmisen auttamiseksi. Myöskään surevan hoidon menetelmät ovat vielä hakusessa. Muualla on saatu alustavia kokemuksia psykoterapian tarjoamasta avusta toimintakyvyn palauttamisessa. Lääkkeistäkin voisi olla apua ainakin unihäiriöiden ja masennuksen hoidossa.

Surutyö on tehtävä ja se ottaa oman aikansa. Vertaistuki on siinä arvokasta. Artikkelissa on myös linkkejä tahoista; joista palveluita on saatavissa, esimerkiksi (www.suomi.fi/kansalaiselle/parisuhde-ja-perhe/laheisen-kuolema/opas/tukea-suruun) sekä Surevan kohtaaminen -toiminnan sivuilta (www.surevankohtaaminen.fi).

Kirjoittaja on lääketieteen tohtori.

(Duodecim 2022;138(22):1999-2002)