Koska sukunimi on Mäkimattila, Villeä pyydetään laulamaan serkkupoika Kyöstin tunnetuksi tekemiä lauluja. Kuva: Sanne Katainen
Musiikin moniottelija Ville ”kyöstinserkku” Mäkimattila soittaa, laulaa ja säveltää - vaikka laivan hytistä käsin
Yläneläinen Ville Mäkimattila on musiikin moniottelija ja pitopalveluyrittäjä. Mutta ilman yläasteen opettajaa olisi musiikkikipinä saattanut jäädä syttymättä.TilaajalleYläne
Ville Mäkimattilan kotitalon vieressä on treenikämppä ja studio. Uusin hankinta on vuoden 1973 Hammond-urut ja Leslie-kaiutin. Kuva: Sanne KatainenEipä arvannut Kari Härkönen, mitä saa aikaan, kun tulee 1980-luvulla musiikinopettajaksi Yläneen yläasteen yhtenäiskouluun!
”Hänestä tuli monen Yläne-lähtöisen kohtalo”, muusikko ja ruokayrittäjä Ville Mäkimattila kertoo.
”Yläneellä oli tuohon aikaan vain muutama nokkahuilu ja kellopeli, ja hän toi tullessaan omat soittimensa. Oli siunaus, että moni lähti tälle alalle ja sai siitä elämäntyönsä.”
”Moni” on aidosti moni, mutta siitä myöhemmin.
Mäkimattila oli tuohon aikaan 7.-luokkalainen, eikä aikaillut. Jo 9. luokalla hän soitti ensimmäisen tanssikeikkansa koulun itsenäisyystanssiaisissa Tuomas Sointulan, Mikael Koiviston ja Juho Kulmalan kanssa.
”Aika nopeasti pantiin bändi pystyyn. Koululla oli suosiollinen suhtautuminen harjoitteluun, ja Kari ajeli omalla ajallaan bändiharjoituksiimme ja neuvoi meitä bändisoiton kiemuroissa”, hän muistelee.
Bändillä ei ollut alussa nimeä, mutta jossakin vaiheessa se oli AP Albatrossit.
Mäkimattila meni lukioon, mutta ei käynyt sitä loppuun.
”Muutaman kuukauden kävin, mutta sitten piti valita, käynkö koulua vai soitanko. Menin keikalle.”
Mies opiskeli musiikin ”kantapään kautta”, sillä oppi meni parhaiten perille korvakuulolta synnynnäisen näkövamman vuoksi.
Soittimiksi valikoituivat haitari, kosketinsoittimet ja oma ääni eli laulu.
Oppia hän imi kokeneemmilta soittokavereilta, joita olivat muun muassa Jari Helmisaari, Pertti Keihäs, Seppo Helenius, Kike Elomaa, Jan Malms, Rauno Juhannusvuori ja Juha Simola.
”Sai paljon soittaa ja tehdä hommia ikäistään vanhempien kanssa, ja ammensin kaiken, mitä nuori kloppi pystyy.”
Ville ja veli Jussi Mäkimattila pikkurivin portailla. Ennen treenitilaa siinä oli puutyöverstas ja Mäkimattilan sisarusten majoitusta vuoronperään, kun nämä rakensivat talojaan. Kuva: Sanne KatainenMäkimattilan mainitsemia ”monia” Yläneen yläasteen musiikintuntien kasvatteja on parikymmentä, mukana omaakin sukua melkoinen klaani: Villen serkkupoika Kyösti Mäkimattila ja tämän veli Sauli, Kyöstin Varjokuva-yhtyeessä soittanut serkku Jari Kulmala ja tämän velipoika Juho Kulmala.
Mainittakoon, että Juhon vaimo on tangokuningatar Maria Tyyster.
Koulukaveri Tuomas Sointula on nykyisin Viking Linen av-puolen päällikkö ja Mikael Koivisto musiikinopettaja, mutta enemmän maatilahommissa.
”Kaikki ovat Härkösen opissa olleet. Me vanhat oppilaat pidimme opettajalle konsertin, kun hän oli vielä elossa. Haimme hänet Paimiosta, ja hän oli kovin otettu ja piti hienot puheet.”
Mäkimattilan mukaan parikymmentä yläneläistä ansaitsee elantonsa musiikista tänä päivänäkin.
”En usko, että olisin itsekään lähtenyt ilman häntä. Kiva, että löytyi työ, jossa voi pärjäillä. Luulen, että aika paljon musikaalisuutta jää puhkeamatta kukkaan, kun ei ole oikeanlaista opettajaa kaivamassa sitä. Mutta kai meillä on suvussa taiteellisuuttakin.”
Mäkimattila pärjäsi koulussakin, ja olisi lähtenyt lukemaan poliittista historiaa tai avaruusfysiikkaa, jos ei musiikki olisi vienyt mukanaan. Vanhemmat tukivat ammatinvalintaa, sillä suvussa oli muusikkoja jo ennen sotia ja elämä liian lyhyt johonkin sellaiseen, mitä ei ole innostunut.
”Pappa minulle haitarinkin osti, kun opettelin 15-vuotiaana soittamaan Metsäkukkia. Parin viikon päästä mentiin ostamaan Keijo Lounalta oma haitari. Isä teki minulle puutyöverstaastaan treenikämpän ja siirtyi itse entiseen navettaan.”
Mäkimattila sytytti itse rumpujen soiton kipinän viisivuotiaassa Eero Nummelassa, joka soittaa nykyisin Komiat-bändissä.
Mäkimattila keikkailee Putkiratio-bändinsä kanssa kirjavasti: pääestradina ovat olleet Ruotsin- ja Tallinnan-laivat jo 2000-luvun alusta ja solistina jo 18 vuoden ajan Janiina Lehtonen. Välillä mukana on Jussi Lammela tai Arto Nuotio.
Lisäksi hän perhejuhlissa, hirvipeijaisissa, vanhusten tilaisuuksissa ynnä muissa.
”Hyvin vaihtelevaa tämä on. Toukokuun alussa aloitin 40-vuotiaiden lentopallon SM-kisat laulamalla Maamme-laulun, siitä siirryin laulamaan ja soittamaan haitaria kirkkoon vanhan haitaristi-ystäväni hautajaisiin ja siitä sitten laivalle. Laivojen yökerhoissa pitää olla erikavikmanit hallussa ja eläkeläistansseissa täytyy tietää kaikki georgmalmstenit.”
Liikkuvaa elämää helpottaa, että kipaleiden nuotitukset ja sovitukset ja keikkojen laskutukset voi hoidella vaikka laivan hytistä käsin.
Treenitilan yhteydessä olevassa studiossa kelpaa soittaa, säveltää ja levyttää. Kuva: Sanne KatainenMäkimattilan oman talon pihaan rakennettiin vuonna 2014 uusi treenitila ja studio, jossa hän tekee levyjä. Levytyksessä koko bändi ei suinkaan ole ahtautunut studioon, vaan Mäkimattila saattaa soittaa osan omalla studiollaan, solisti käy laulamassa oman osuutensa Varjokuvan studiolla muualla ja esimerkiksi kitaristi äänittää raitansa kotonaan.
Mäkimattila sanoittaa ja säveltää aina, kun kerkiää.
”Sitä tekisin enemmänkin, kun vain ehtisin. Syksyn sävelessä olimme vuonna 2021 Pihakeinu-kappaleella Kyöstin kanssa.”
Itseoppinut muusikko soittaa haitaria, koskettimia ja laulaa. Kuva: Sanne KatainenMutta muusikonkin täytyy syödä, mutta Mäkimattila ruokkii myös muita. Hän pyörittää vaimonsa Jennin kanssa lounas- ja pitopalvelua reilun 30 kilometrin päässä Aurassa. Ne tukevat usein toisiaan.
"Juhlia tilaavat kysyvät välillä, mitä maksaa, jos laulat muutaman laulun. Hoidamme bändin kanssa musiikin ja Mäkimattilan juhlapalvelu ruoat. Väillä jopa minä ja Janiina menemme aamulla varhain auttamaan pitoruokien valmistelussa, ja iltapäivällä siirrymme keikkamoodiin.”
Ville ja Jennin koti on Yläneellä Pöytyän kunnassa itse tehdyssä talossa, joka sijaitsee parinsadan metrin päässä isännän kotitilalta. Karja oli vielä 1990-luvulla.
Nyt kotitilaa asuu veli Jussi, joka vuoroviljelee luomuviljaa ja heinää, vuokraa mökkejä ja keikkailee usein Putkiration rumpalina. Poikien väliin mahtuu vanhempien uusi talo, ja naapurustossa asuu paljon muutakin sukua.
”Kyöstin isä on tältä samalta tilalta kotoisin, koska isämme ovat veljeksiä. Teemme yhteisiä projekteja ja työtä alan jatkuvuuden eteen. Mäkimattilan nimellä on ihan hyvä kaiku musiikkialalla.”
Villelta pyydetäänkin usein Kyöstin Pihakeinua ja Suuntatähteä. Kyösti taas on keksinyt nimet serkkunsa Juhliks-pitopalvelulle ja Putkiratiollekin.
Putkiratio tanssittaa tänä kesänä myös kotilavallaan Valasrannassa. ”Viime kesänä ei päästy ollenkaan, kun myöhästyttiin varauksesta”, Mäkimattilan veljekset Ville ja Jussi kertovat. Kuva: Sanne KatainenVille ja Jussi Mäkimattilalle tärkeä paikka on Valasrannan tanssilava, yksi Suomen tunnetuimpia.
”Se on kotilavani ja ensimmäinen kesäkeikkalavani, ja sydämessä läikähtää aina mukavasti, kun sinne menee. Viime kesänä tulin illalla pitopalvelukeikalta kotiin, ja lähdin pyörällä katsomaan tunnelmaa”, Ville kertoo.
Se surettaa, että ammattimuusikot ovat katoavat luonnonvara. Mäkimattila arvostaa aitoa iskelmää, ei sellaiseksi pestyä pop-musiikkia, sillä sitä nuorisokin arvostaa.
Jussi Mäkimattila soittaa rumpuja ja keikkailee Putkiration mukana minkä maatila- ja mökkitöiltään ehtii. Kuva: Sanne Katainen”Laivoilla toivotaan Kake Randelinia, Juhamattia tai Junnu Vainion Albatrossia, ja omien parikymppisten poikien autossa saattaa soida ensin Topi Sorsakoski ja Matti ja Teppo ja sitten lähteä Kikka. Viimeksi laivalla nuoret äijät pyysivät Riki Sorsan Haaveissa vainko oot mun, tulivat lattialle ja huusivat sitä kuorossa. Montaa asiaa pitää tehdä, jos meinaa itsensä elättää, ja ohjelmistollisesti venyä aika lailla.”
Mäkimattila on huomannut, että ihmiset ovat tänä keväänä lähteneet liikkeelle. ”Lähiseudunkin lavat miettivät silti, miten mennään eteenpäin, kun osa ihmisistä katosi korona-aikaan muihin harrastuksiin.”
Mäkimattila toivoo yksityisten tanssilavojen pärjäävän ja lavoille löytävän myös heitä, jotka tulevat vain kuuntelemaan musiikkia, viettämään aikaa, tanssimaan vain vähän ja vain vaihtoaskelella ja nappaavat ehkä pari kaljaa.
"Tanssi saisi olla kaikkien harrastus, ja kaikilla pitäisi olla hyvä olla.”
- Osaston luetuimmat
