Tässä kodissa päiväuniaikaan tapahtuu vaikka mitä. Kun yksivuotias nukahtaa, Henna Hongisto kiiruhtaa ompeluhuoneeseen leikkaamaan kankaita. Vieressä pian 4- ja 3-vuotiaat lapset piirtelevät omiaan.
”Yrittäjyydessä parasta on kyllä se, että töitä voi tehdä joustavasti”, juuri Lahteen paluumuuttanut, neljättä lastaan odottava Hongisto sanoo.
Yhden naisen yritys Hento myy Hongiston suunnittelemia vauvakirjoja sekä hänen ompelemiaan vaunuverhoja, pipoja ja muita lasten tekstiilejä.
Yritys kasvoi kuin varkain yhdessä perheen lapsiluvun kanssa. Ennen ensimmäisen lapsen syntymää Hongisto työskenteli leipomossa. Hänellä oli lukiokoulutus ja paikka ammattikorkeakouluun opiskelemaan optometriaa eli näönhuoltoa.
Esikoisen vauva-aikana Hongisto alkoi suunnitella neutraalia vauvakirjaa, mutta arjen pyörityksessä projekti unohtui pariksi vuodeksi. Vasta kolmatta lasta odottaessaan hän sai kirjan valmiiksi painokuntoon. Sen myymistä varten piti perustaa yritys, ja samassa verkkokaupassa oli helppo myydä myös ompelutöitä.
Ajatus pitkistä opinnoista keskellä pikkulapsiarkea ei innostanut, mutta puolison vanhempainvapaan aikana oli mahdollisuus alkaa kehittää yritystoimintaa.
”En ole edes harkinnut palaavani leipomolle.”
”Yleisellä tasolla puhutaan paljon työ- ja perhe-elämän konflikteista, jotka liittyvät aikaan ja stressiin.” Suvi Heikkinen
Harva vanhempi tekee täyskäännöksen urallaan lapsen syntymän myötä, mutta suuri elämänmuutos saa kyllä miettimään uranäkymiä ja työnteon tapoja, Suvi Heikkinen sanoo.
Hän työskentelee johtamisen apulaisprofessorina Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulussa ja on tutkinut perheen ja työelämän yhdistämistä.
Maailman mittakaavalla ajateltuna suomalaisilla on hyvät mahdollisuudet yhdistää työ- ja perhe-elämä, muistuttaa Heikkinen. Meillä on päivähoitojärjestelmä sekä pitkät perhevapaat. Monissa muissa maissa lapsen syntymä käytännössä tuomitsee kotiin toisen vanhemman – yleensä äidin.
Ei suomalainen työelämä kuitenkaan ole vielä täydellisyyttä tavoittanut.
”Yleisellä tasolla puhutaan paljon työ- ja perhe-elämän konflikteista, jotka liittyvät aikaan ja stressiin. Ne ovat asioita, joiden kanssa jokainen painiskelee arjessaan”, Heikkinen sanoo.
”Hoivakriisi on kasvattanut tahtoa tehdä jotain muuta kuin sairaanhoitajan töitä. Myöhemmin toivottavasti ihan kokonaan.” Sara Klaassen
Hyvinkääläisestä Sara Klaassenista tuntuu, että hän on koko ajan töissä. Klaassen työskentelee sairaanhoitajana Hyvinkään sairaalassa, ja kolmivuorotyön rinnalla hän tekee oman yrityksensä kautta keikkoja doulana ja imetysohjaajana.
Vaikka aikataulupalapeli on melkoinen, puolitoista vuotta sitten perustettu yritys tuo toivottavasti tulevaisuudessa helpotusta Klaassenin perheen elämään.
”Hoivakriisi on kasvattanut tahtoa tehdä jotain muuta kuin sairaanhoitajan töitä. Myöhemmin toivottavasti ihan kokonaan”, Klaassen sanoo.
Äidiksi tuleminen muutti myös Klaassenin suhtautumista töihin. Aiemmin työpäivän venyminen ei haitannut, nyt keskeneräiset hommat on jätettävä kollegoiden harteille, sillä työvuoron jälkeen on rynnättävä hakemaan lapset päiväkodista. Vaikka työtoverit ymmärtävät tämän, on riittämättömyyden tunne raastava.
Klaassen on aina tehnyt vuorotöitä, joten hän on tottunut siihen, että vapailla ei aina olla samaan aikaan kuin muu Suomi.
Sairaanhoitajilla on lähtökohtaisesti vapaana vain joka toinen joulu ja juhannus.
”Kyllä perheen kanssa on harmittanut, kun on jouduttu skippaamaan joulu tai ei ole lähdetty juhannuksena mihinkään, kun minun pitää mennä töihin.”
Organisaatiotasolla perhe ja työ asetetaan usein vastakkain. Se, että työ pitäisi lähtökohtaisesti laittaa muiden elämän osa-alueiden edelle, on kuluttavaa eikä aina edes mahdollista.
”Haluaisin korostaa esihenkilöiden toiminnan tärkeyttä. Jos esihenkilö vaikka lähettää sähköpostia viikonloppuisin tai keskellä yötä, hän luo mallin muille”, sanoo Heikkinen Jyväskylän yliopistosta.
Klaassenin jaksamista sairaanhoitajana tukisi, jos työvuorot olisivat tiedossa pidemmäksi aikaa kuin kuudeksi viikoksi kerrallaan. Se helpottaisi arjen suunnittelua. Myös säännölliset yövuorot kuluttavat.
”Lähiesihenkilöt kyllä ymmärtävät, mutta he eivät tee päätöksiä.”
Perheystävällisyys ei koske vain pienten lasten vanhempia. Aidosti perheystävällinen työnantaja ymmärtää, että teinin vanhempi haluaa joskus lopettaa työpäivän aiemmin lähteäkseen mukaan turnausmatkalle tai omien vanhempiensa asioista huolehtivan työntekijän täytyy välillä päästä kesken päivän avuksi pankkiin.
Perheystävällinen työnantaja ymmärtää myös sen, että lapsettomatkin haluavat viettää joulua ja juhannusta muualla kuin työvuoroissa.
”Jos vain lapsiperheille on paljon joustoa ja tukitoimia, se voi luoda työpaikalle konflikteja. Perhe-elämä pitää ymmärtää laajasti kaikkena, mitä työn ulkopuolella tapahtuu”, apulaisprofessori Heikkinen sanoo.
Työ- ja perhe-elämän yhdistämiseen liittyy vahvasti myös sukupuolten välinen tasa-arvo. Suomessa naiset käyttävät edelleen valtaosan perhevapaista.
”Tulevaisuus ilman lapsia on umpikuja. Ei kukaan halua yhteiskuntaa, jossa pitäisi valita joko perheen tai työuran väliltä”, Heikkinen toteaa.
Keskustelu aiheesta on usein varsin negatiivista.
”Pitäisi puhua enemmän työn ja perheen rikastavasta vaikutuksesta elämään. Yksi elämänvaihe on vain pieni jakso vuosikymmenten työuralla. Se kannattaisi työnantajienkin muistaa.”
