Uusi, kotimainen superpottu pyrkii markkinoille – terveysvaikutukset tutkittuja

Se on niin synkeän näköinen. Näin vieraat kuvailivat Anna-Liisa Lundellille hänen miehensä Mikko Griinarin suvun vaalimaa violettia perunaa.

”Siitä Sakke sitten sai nimensä”, Anna-Liisa Lundell kertoo.

Synkeässä Sakarissa ei ole erikoista vain väri. Perunalla on myös tutkittuja terveysvaikutuksia, joita on julkaistu kahdessa Turun yliopiston elintarviketieteiden yksikön väitöskirjassa.

”Väitöstyöni tutkimukset antavat viitteitä siitä, että violettien perunoiden nauttiminen edesauttaa aterianjälkeisen verensokerin hallintaa keltamaltoiseen perunaan verrattuna”, toisen väitöskirjan tehnyt Johanna Jokioja kertoo.

Violetit perunat säilyttävät hyvin värinsä höyrystämällä, Anna-Liisa Lundell kertoo. Kuva: Kimmo Haimi

Violetin perunan väriaine on samaa kuin mustikan terveysvaikutteinen antosyaani, jolla on todettu olevan diabetestä ehkäiseviä ominaisuuksia. Tutkimuksessa käytetyt perunat olivat Synkeää Sakaria.

Kaupoissa on tarjolla tällä hetkellä vain kahta violettia perunaa: ulkomaista alkuperää olevaa Blue Congoa ja Violet queenia. Kotimaista Synkeää Sakaria saa vain tilamyynnistä viljelijä Ilkka Hiidensalon tilalta Lohjan Saukkolasta.

Myöhemmin Synkeän Sakarin viljelyä ja myyntiä on tarkoitus lisätä. Sitä ei ole vielä tehty, koska Synkeää Sakaria ei löydy kasvilajikeluettelosta. Se johtaa kummalliseen tilanteeseen.

”Siemenkauppalakia tulkitaan siten, että Synkeän Sakarin siementä ei saa myydä eikä edes antaa ilmaiseksi viljelijöille”, Mikko Griinari kertoo.

Synkeät Sakarit ovat hyvin tummia kuoreltaan.  Kuva: Kimmo Haimi

Synkeää Sakaria viljellään nyt vain noin kolme aaria Hiidensalon tilalla, jonka kanssa Griinari on tehnyt yhteistyösopimuksen maankäytöstä. Mutta miten Synkeä Sakari on syntynyt?

Alkuperäinen tumma pottu ilmestyi Kymiin ehkä joskus 1970-luvulla Norjasta. Mikko Griinarin isä, kotkalainen pienviljelijä Sakari Griinari sai tummia perunoita käsiinsä 1990-luvun alkupuolella.

Hän oli jo vuosia kokeillut perunoiden risteyttämistä, ja vaikka tulokset eivät olleet hyviä, hän päätti vielä kokeilla tumman perunan risteyttämistä vaaleamaltoisen perunan kanssa. Risteytyksen tuloksena saadut violetit perunat olivat yllättäen hyvänmakuisia.

”Siinä vaiheessa, kun kiinnostuimme tästä isän omasta lajikkeesta, isä oli jo muistisairas”, Mikko Griinari sanoo.

Perhe ei sen takia koskaan saanut tietää, minkä perunalajikkeen kanssa norjalainen tumma peruna oli risteytetty.

Koko ikänsä viljellyt Ilkka Hiidensalo, 87, jatkaa maanviljelyä korkeasta iästään huolimatta, vaikka liikkuminen on jo vaikeaa, sillä hän tykkää työstään. ”Perunan viljelyssä kiehtoo löytämisen ilo”, hän sanoo. Kuva: Kimmo Haimi

Sakari Griinarin kuoleman jälkeen hänen poikansa Mikko Griinari on ottanut vastuun isän risteyttämän lajikkeen ylläpidosta. Hän on siirtänyt perunanviljelyn asuinpaikkakunnalleen Lohjalle ja saanut viljelyavukseen kokeneen perunanviljelijän Ilkka Hiidensalon, 87.

Synkeän Sakarin tarina meinasi loppua parin otteeseen ennen kuin se päätyi Hiidensalon pellolle, koska sato ei vastannut laadultaan viljelijän odotuksia. Synkeä Sakari on tehnyt kuitenkin nyt hyvän sadon Hiidensalon pellolle.

”Ilkka on monin tavoin tukenut tätä hanketta. Hän on Saken kummisetä”, Mikko Griinari kehuu.

Nuoremman (Mikko Griinari) ja vanhemman viljelijän (Ilkka Hiidensalo) välinen yhteistyö sujuu. Sato on nyt Saukkolassa hyvä.  Kuva: Kimmo Haimi

Vaikka yksityishenkilöiden harjoittama lajinjalostus on Suomessa harvinaista, hekin voivat saada lajikkeensa kasvilajikeluetteloon. Se vaatii viljelyarvokokeiden suorittamista ja näiden jälkeen hakemusta lajikelautakunnalle.

Mikko Griinari käynnisti prosessin, mutta se ei onnistunut, koska sato ei ollut riittävän hyvä koepellolla. Vaikka sato on myöhemmin parantunut, prosessia ei voi käynnistää uudestaan.

”Olemme myöhässä. Se olisi pitänyt tehdä heti, kun uusi lajike oli syntynyt ja ennen kuin sitä on myyty missään”, Mikko Griinari sanoo.

Mikko Griinari on suojannut Synkeän Sakarin tavaramerkillä. Mitä vaihtoehtoja Synkeän Sakarin kaupallistamiselle jää?

”Ymmärtääkseni voimme viljelyttää Sakkea sopimusviljelijöillä ja myydä sitä sitten kauppoihin”, Mikko Griinari sanoo.

Mikko Griinari näyttää, että Synkeä Sakari ei juuri erotu multakönteistä. Kuva: Kimmo Haimi

Synkeän Sakarin kaupallistamiseen menee vielä aikaa, koska sitä on viljelty tähän mennessä vain pienimuotoisesti.

Laajempaa tuotantoa varten siemenperuna ei saa sisältää kasvitauteja. Sitä varten Griinari kertoo teettäneensä Skotlannissa Synkeästä Sakarista puhtaan geeniaineksen.

”Saamme tästä geeniaineksesta vuonna 2023 minimukuloita, jotka istutetaan vuonna 2024 ja vuonna 2025 voimme siirtää siemenperunat sopimusviljelijöille”, Griinari laskeskelee.

Mikko Griinari kehottaa sopimusviljelystä kiinnostuneita maanviljelijöitä ottaman hyvissä ajoin yhteyttä.

”Erikoiskasvin viljelystä voidaan sopia hyvä hinta”, Griinari lupailee.

Lue lisää:

Violetti peruna auttaa verensokerin hallinnassa – väitöstutkimuksessa käytettyä Synkeä Sakari -lajiketta ei ole kaupallisesti saatavissa

Miten sopivat yhteen pekoni, homejuusto ja mansikat? Testaa mansikkaista pekoni-perunasalaattia niin tiedät!