Sodankylän elokuvajuhlien johtaja kritisoi kotimaista elokuvaa laadun ja monipuolisuuden puutteesta – Hurraahuudoille ei ole aihetta, jos tilannetta vertaa muihin Euroopan maihin

Sodankylän elokuvajuhlien taiteellinen johtaja Timo Malmi on pitkän linjan elokuvakulttuurin vaikuttaja. Hän on vetänyt 50 vuotta elokuvakerhoa Järvenpäässä ja vastaa siellä Kunnankinon ohjelmistosta.

Malmi on kirjoittanut vuosikymmeniä elokuva-arvosteluja Ilta-Sanomiin ja hän on myös Filmihullu-lehden toimitussihteeri.

"Olen iloinen siitä, että kotimaista elokuvaa käydään nykyään katsomassa teattereissa toisin kuin 1990-luvulla. Yleisöpohjaa on ja Suomessa järjestetään runsaasti elokuvafestivaaleja", Malmi sanoo.

Toisaalta elokuvakritiikin vähentymisestä hän on huolestunut. Lehdet eivät palkkaa enää juuri lainkaan vakituisia elokuva-arvostelijoita. Myös elokuvakirjallisuus on kuihtunut Suomessa, muiden painotuotteiden mukana.

Vuonna 1968 perustettu erikoislehti Filmihullu voi hyvin, mutta televisiossa ei ole yhtään vakavaa elokuva-aiheista keskusteluohjelmaa.

Elokuvakerhojen määrä on supistunut 1970-luvun huippuvuosien 200 kerhosta ja yli 20 000 jäsenestä noin 20–30 kerhoon.

"Kun puhutaan varsinaisen taiteen ja vakavan keskustelun ympärillä toimivasta elokuvakulttuurista, se pöhinä on Suomessa hyvin vaatimatonta."

Kotimaisen elokuvan katsojaosuus on Suomessa Euroopan huippua. Timo Malmin mielestä taloudellisen buumin pitäisi näkyä myös näytelmäelokuvan monipuolisuudessa tai laadussa.

Suomalainen elokuva menestyy kuitenkin ani harvoin maailmalla, ja tie merkittäville kansainvälisille festivaaleille on kivinen.

"Se on käytännössä vain Aki Kaurismäki ja nyt Juho Kuosmanen. Hurraahuudoille ei ole aihetta, jos tilannetta vertaa muihin Euroopan maihin. Onneksi meillä on dokumenttielokuvan puolella kansainvälisesti huomattavia tekijöitä."

On hyvin poikkeuksellista, että Suomessa on Filmihullun tyylinen vakava elokuvalehti. Sellainen on Timo Malmin mukaan vain muutamissa maissa maailmassa.

"Toivottavasti valtiovalta jatkaa edelleen kulttuurilehtien tukemista. Siitähän niiden elossa pysyminen on kiinni. Kyse ei ole suurista rahasummista."

Timo Malmi on sata vuotta vanhan filmitaiteen puolestapuhuja. Hän katsoo mieluiten filmitekniikalla tehtyjä elokuvia, mutta tunnustaa myös digitaalisuudet edut.

"Digitaalinen levitys on mahdollistanut sen, että kaikki elokuvat ovat heti nähtävissä ympäri Suomen. Digitaaliseen muotoon on saatu myös huomattava valikoima elokuvaklassikoita, joita voi näyttää teattereissa."

Elokuvia katsotaan nykyään yleisesti erilaisista suoratoistopalveluista, kuten Netflixistä, Viaplaysta ja Cmoresta, Yle Areenasta ja Ruudusta. Timo Malmi pitää suosittujen suoratoistopalveluiden elokuvavalikoimaa hyvin yksipuolisena.

Vanhojen elokuvien, klassikoiden ja muiden kuin angloamerikkalaisten elokuvien tarjonta niissä ei ole erityisen laaja. Elokuvaharrastajille on toki saatavilla erilaisia erikoispalveluita englanninkielisellä tekstityksellä.

Suoratoistopalveluissa suosittujen sarjojen estetiikka ja juonipainotus ei innosta Timo Malmia.

"Minua potuttaa sarjojen jatkuva hehkutus elokuvien kustannuksella."

Perinteisen lineaarisen television elokuvatarjontaa Timo Malmi kuvaa masentavaksi, vaikka kanavien määrä on jatkuvasti lisääntynyt.

Monelta tv-kanavalta tulee silloin tällöin elokuvahelmiä, mutta Malmin mielestä vain Yle Teema näyttää johdonmukaisesti hyvää elokuvaa. Maksukanavat ovat vielä asia erikseen.

"Elokuvien kokonaistarjonta on televisiossa latteaa ja suurelta osin huonoa. Tässä on se ansa, että kun Teemalta tulee hyviä elokuvia, muilla Ylen kanavilla Ykkösellä ja Kakkosella ei enää juuri näytetä elokuvia."