Pitkäkarvainen collie juoksee pihalle vastaan, kun saavumme kirjailija Pirjo Tuomisen kotiin Nurmijärvelle. Snip, tyttären koira, mieltyi Maaseudun Tulevaisuuden valokuvaajaan.
83-vuotias Tuominen on muuttanut hiljattain tyttärensä kanssa kaksikerroksiseen omakotitaloon Nurmijärven maaseudulle. Itsenäiset naiset halusivat ison talon, jossa molemmilla on omat makuu- ja työhuoneet yhteisten tilojen lisäksi.
Pirjo Tuomisen laaja tuotanto käsittää yli 60 kirjaa, ja häneltä ilmestyy edelleen romaani kerran vuodessa. Historiallisten romaanien taitaja on noussut viime vuosina entistä suurempaan suosioon, kun vanhempia teoksia on julkaistu äänikirjoina.
"Minulla on Tammen kanssa sopimus, että jos he huomaavat minun höpsähtävän, kustantaja sanoo, että kirjaa ei enää tule."
Leskeksi muutama vuosi sitten jäänyt Tuominen kirjoittaa koneella kaksi tuntia päivässä mieluusti aamupäivisin.
Kirjailijaksi silloinen itsenäinen yrittäjä ryhtyi nelikymppisenä. Hänelle jäi hiukan vapaata aikaa, kun nuorin lapsi aloitti koulun.
"Kuskasin ensimmäisen kirjani Otavaan kirjailijanakin tunnetulle Hannu Mäkelälle. Hannu sanoi, että kukaan ei ole kiinnostunut liike-elämään sijoittuvista romaaneista."
Puoliso Rauno Tuominen kehotti vaimoaan kirjoittamaan historiallisen rakkausromaanin, koska sellainen menee helpommin läpi. Perhe asui tuolloin Pakilassa ja Pirjo syventyi läheisen Tuomarinkylän kartanon historiaan. 1978 ilmestynyt esikoisteos Mariaana, Vantaan tytär oli menestys.
Uusimmassa romaanissaan Pirjo Tuominen kuvaa ensimmäistä kertaa omaa elämäänsä Viena-nimisen päähenkilön kautta. Puutalokaupungin naiset sijoittuu 1940- ja 1950-luvun Lappeenrantaan.
Hän teki vasta nyt romaanin Lappeenrannasta, koska ei halunnut mennä paljon kaupungista kirjoittaneen ystävänsä Laila Hirvisaaren tontille.
Talvi- ja jatkosotaa sivuava romaani on ajankohtainen Ukrainan järkyttävien tapahtumien vuoksi. Tuominen muistaa aamuruskon punotuksen itärajalla, kun Neuvostoliiton suurhyökkäys alkoi kesällä 1944. Hän vertaa näkyä Tähtien sota (1977) -elokuvan avauskohtaukseen.
"Samalla tavalla kuin elokuvan lentokoneet, isot ryssäläiset pommikoneet tulivat Lappeenrannan ylitse. Mustat koneet lensivät niin matalalla, että venäläisten lentäjien naamat näkyivät. Seisoimme kellarin ovella ja katsoimme mihin taloon pommit osuvat."
Tuomisen isä kaatui talvisodassa tytön ollessa alle vuoden ikäinen. Äiti meni uusiin naimisiin, ja perhe muutti Lappeenrannan varuskunta-alueelle. Sieltä juontaa juurensa kiinnostus sotahistoriaan.
"1940-luvulla monet Korpi-Suomesta armeijaan tulleet pojat eivät osanneet lukea. Intin pojat opettivat minua morsettamaan, ja minä opetin kuusivuotiaana varusmiehiä lukemaan."
Pikkuvauvana hän esiintyi Lappeenrannassa myös Punahousut-sotilasfarssissa (1939).
"Sain pissata elokuvassa näyttelijä Kullervo Kalskeen polvelle."
Puutalokaupungin naiset -romaanissa Tuominen kirjoittaa myös nuoruusvuosien poikaystävistään. Vienan ensimmäisen heilan nimi on kirjassa Juha Virta. Oikeassa elämässäkin he ovat edelleen ystäviä.
Tuomisen mukaan mieskirjailijat eivät yleensä osaa kuvata naisia. Sama ongelma vaivaa myös toisinpäin.
Omaishoitajana hän ehti saatella puolisonsa hautaan. Pitkän avioliiton aikana kirjailija oppi, että yleensä miehet ovat huomattavasti suoraviivaisempia kuin naiset. Heissä säilyy myös ripaus pikkupoikaa.
"Avioliiton alkuaikoina kuvittelin, että isompana ja vahvempana mies olisi myös naista viisaampi. Tämä oli harhaluulo. Miehen pitäminen tyytyväisenä ei ole kovin vaikea asia."
Satakuntalaisen puolisonsa kautta Pirjo Tuomisen koki todeksi myös heimoerot. Idässä ihmiset ovat vilkkaita ja iloisia, mutta jäyhiin satakuntalaisiin tutustumisessa kesti vuosia.
Tuomisen mielestä maakuntalaulussa on vinha perä: "Tyynnä kyntää aurallansa maata isien". Pinnan alla kuitenkin roihuaa, sillä historiallisesta Satakunnasta tulivat Suomen parhaat sotilaat, Hakkapeliitat.
Puutalokaupungin naiset -romaanissa historian lehtori Meeri Kouhi kärsii pienikokoisuudesta. Kirjailija olisi myös toivonut itselleen 15 senttiä lisää pituutta.
"Menin kookkaaseen satakuntalaiseen sukuun, ja he jaksoivat aina muistuttaa, että kunpa olisit vähän isompi."
Satakunnassa Tuominen toimi kirjailijatyönsä ohella paikallisradion toimitusjohtajana. Alun perin kanavan nimi oli radio Satakieli (sitten Radiotupla ja Iskelmä Satakunta).
"Tykkäsin radiotyöstä. Haastattelin talouselämän ihmisiä ja poliitikkoja, kun musiikkitoimittajat eivät oikein osaa niitä asioista. Ensimmäinen haastattelu Krista Kiurusta oli luultavasti minun tekemäni."
Ulkopuolelta tulleena Pirjo Tuominen rohkeni tarttua myös Satakunnassa herkkään aiheeseen vuoden 1918 sisällissotaan. Satakunta-kirjasarjasta tuli lopulta neliosainen ja sitä esitettiin myös täysille saleille Porin teatterissa.
Tuominen hankki materiaalia sekä valkoiselta että punaiselta puolelta. Hän muun muassa tapasi ihmisiä, jotka olivat joutuneet lapsena Hennalan vankileirille. Tuominen yllättyi, kuinka innokkaasti myös miehet lukevat hänen historiallisia romaaneitaan.
"Isännät, kaivinkonekuskit sekä torilla kala- ja perunakauppiaat tulivat juttelemaan. He sanoivat, että leskiksi jääneen kaksikon pitää saada toisensa. Niin minä tein pyynnöstä neljännen osan Satakunta-sarjaan."
Tuominen lupaa, että Puutalokaupungin naiset -romaanin tulee jatko-osa ensi vuonna. Kirjassa päähenkilö Viena aloittaa opiskelut Helsingissä vuonna 1959.
Kirja-arvio: Pirjo Tuomisen suloisenhaikea jatko onnellisen lopun jälkeen
Kirjailija Laila Hirvisaari on kuollut – oli yksi luetuimmista kirjailijoista Suomessa
