Laiturit, hyppypaikat ja vesistön ominaisuudet täytyy ottaa huomioon rantojen turvallisuutta kartoitettaessa. Kuva: Juha Sinisalo
Rantavalvonta karahtaa usein kiville pätevän väen puutteessa: Seinäjoki haki kesäksi 12:ta rantapelastajaa, mutta hakemuksia tuli vain kaksi
Suomen 2 500 yleisestä uimarannasta on moneksi. Kesäisten riemujen lisäksi rannoilla ansaitaan elantoa, kokoonnutaan yhteisöllisiin talkootöihin ja opetellaan elintärkeää kansalaistaitoa.Tilaajalle
Riskien arviointi, ennakointi ja omien rajojen tunteminen ovat uimataidon ohella tärkeimmät taidot, listaa rantavalvoja-uinninopettaja Eero Saari. Kuva: Miska PuumalaKajaanilaisen Eero Saaren vuodenkierto on taitekohdassa: Suvivirret on veisattu, mikä tarkoittaa sitä, että Kesäniemen uimaranta täyttyy taas lapsista, nuorista ja perheistä.
Saaren tehtävänä on taata polskijoiden turvallisuus ‒ kesät kuluvat uimarannalla rantavalvojana.
42-vuotiaalla Saarella on alalta vankka kokemus. Hän on työskennellyt lähes 20 vuotta uinninvalvonta- ja uimaopetustyössä.
Talvella työnkuvaan kuuluu vesiliikunnan ohjausta ja uimavalvontaa uimahallilla. Ympärivuotisena työnkuvana on uimaopetus.
Kesä on Saarelle mieluisaa aikaa, sillä hän pääsee nauttimaan työnsä ohessa ulkoilmasta ja ihmisvilinästä.
”Vähän niin kuin olisi lomalla, vaikka onkin töissä.”
Rantavalvojan ei kuitenkaan sovi tuudittautua ympärillä vallitsevaan lomatunnelmaan. Työ on vaativaa ja edellyttää erittäin harjaantunutta otetta.
Saaren mukaan ennakointi ja valppaus ovat avainasemassa. Kun rannalla on satoja ihmisiä, täytyy rantavalvojan kaiken vilinän keskeltä erottaa ja paikantaa esimerkiksi vanhemmistaan eksynyt lapsi jo ennen kuin varsinainen vaaratilanne syntyy.
”Kun lapsi menee veteen, tilanne voi muuttua hetkessä.”
Työn fyysisestä vaatimustasosta kertoo puolestaan se, että Saaren on suoritettava kaksi kertaa vuodessa uimavalvojan testi. Kokeessa täytyy kyetä tietyn ajan puitteissa tekemään sukelluksia ja kuljetuksia uiden.
Rantavalvojan työhön kuuluu lisäksi jatkuvaa fyysistä ja teknistä harjoittelua, jotta uintikunto ja pelastusvälineiden käyttö harjaantuvat.
Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto ry:n (SUH) viestintäasiantuntija Niko Nieminen kertoo, että pieni osa rantavalvojista ‒ kuten Saari ‒ työskentelee täysipäiväisesti valvonta- ja uimaopetustyössä ympäri vuoden.
Osa ammattilaisista saattaa työskennellä rantavalvonnassa sivutyönään muiden pelastusalan töiden ohessa.
Pitkän linjan vesiturvallisuusalan ammattilaisena Saari edustaa rantavalvojien ammattiryhmän vähemmistöä. Tyypillisesti rantavalvojat ovat kausityöhön tulevia opiskelijoita, hän kertoo.
Lokoisa kesä rantavahdin tuolissa on väärä mielikuva, ja kunnat ovatkin alkaneet vaatia yhä pätevämpää henkilöstöä. Saaren mukaan tämä on hyvä asia, sillä työn vaativuus edellyttää koulutusta ja kokemusta.
Avovedessä pelastustapahtuman organisoimista joutuu miettimään eri tavalla. Etäisyydet ovat aivan toista luokkaa kuin uimahallissa. Lisäksi virtaukset ja sameat vedet vaikeuttavat pelastamista.
Avovedessä kelluttava väline – pelastusrengas tai -lauta – on ehdoton. Hallissa pelastussalko altaan reunalta voi riittää tai pelastaja voi hypätä altaaseen ilman välineitä, Saari erittelee ammattilaisen kokemuksellaan.
Kunnat saattavat edellyttää rantavalvojalta esimerkiksi SUH:n rantapelastajakurssin suorittamista. Ongelmaksi saattaa valitettavasti muodostua pätevien hakijoiden puute.
”Ei sinne ihan ketä tahansa voi laittaa. Turvallisuus edellä täytyy mennä.” ‒ Tanja Särkipaju
Näin on käynyt Seinäjoella, kertoo kaupungin liikuntapalvelupäällikkö Tanja Särkipaju. Tänä kesänä Seinäjoen uimarannoilla ei voida järjestää rantavalvontaa lainkaan.
Kaupunki on hakenut kesäksi 12:ta rantapelastajaa, mutta päteviä hakijoita on ilmaantunut vain kaksi. Määrä ei mitenkään riitä kattamaan tarvetta, sillä valvonnan on oltava säännöllistä ja jatkuvaa.
”Ei sinne ihan ketä tahansa voi laittaa.Turvallisuus edellä täytyy mennä.”
Särkipajun mukaan tilanne Seinäjoella on ennenkokematon, mutta viiden kuuden vuoden ajan suuntaus on ollut nähtävillä ‒ päteviä rantapelastajia on ollut yhä vaikeampi löytää.
Aiemmin kaupunki vaati SUH:n rantapelastajakoulutusta hakijoilta. Sittemmin vaatimuksia on höllennetty, mutta niihin kuuluu edelleen ensiapukoulutus ja uimataidon todentaminen SUH:n hengenpelastajan testiuinnilla.
Myös uimarantojen piirteet vaikuttavat valvojan työhön ja valvonnan järjestämiseen. Esimerkiksi Kajaanin Kesäniemen ranta jakautuu nimensä mukaisesti niemennokan molemmin puolin. Katvealueiden vuoksi paikalla on oltava kaksi valvojaa.
Rannan toisessa osassa oleva hyppytorni vetää lapsia ja nuoria kovasti puoleensa, joten sitäkin on tarkkailtava. Saari kylläkin kehuu paikallisten huimapäiden taitoja. Nuoriso hyppii talvisin uimahallissa, kesäisin rannassa, joten puuha on tuttua.
Virtaava Kajaaninjoen vesi sekä runsaat kävijämäärät aiheuttavat myös omat vaatimuksensa.
Kajaanin kaupungin ulkoliikuntapaikkavastaava Jari Rajala kertoo, että rannan turvallisuutta on kehitetty yhdessä Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes) kanssa. Tukes on esimerkiksi käynyt tarkastuskäynnillä taannoin.
Vuosittain tehdään yhteistyötä myös terveysvalvonnan kanssa sekä tehdään omaehtoista valvontaa, tarkastuksia ja korjauksia. Rajala kuvaa, kuinka Tukesin vaatiman turvallisuussuunnitelman pohjalta rannan turvallisuutta kehitetään vuosittain.
Kyläyhdistys saa toimia kaikessa rauhassa kaupungin virkamiesten hätyyttelemättä.
Kaikki Suomen uimarannat eivät suinkaan sijaitse keskellä vilkasta kaupunkia virtaavien vesien äärellä eikä niitä ole varustettu hienoilla hyppytorneilla saati miehitetty rantavalvojilla.
Yksi tällainen uimaranta sijaitsee Narvijärven rannalla Satakunnassa. Rannan huollosta eivät vastaa kaupungin liikelaitoksen työntekijät vaan Kauklaisten kyläyhdistyksen talkooporukat.
Niskuksen uimarannasta huolehditaan kausisiivousten ohella lähinnä omien havaintojen ja kyläläisten palautteen perustella. Markku Niemi (vas.), Aaron Vaahtera ja Timo Vaahtera tähyilemässä järvelle siivouksen lomassa. Kuva: Juha SinisaloKun Lapin kunta, johon Kauklainen ennen kuului, liittyi aikoinaan Rauman kaupunkiin, syntyi kyläläisillä huoli siitä, että ranta saattaisi päätyä yksityiskäyttöön, kertoo kyläyhdistyksen sihteeri Timo Vaahtera.
Niinpä yhdistys solmi vuokrasopimuksen kaupungin kanssa ja alkoi sen myötä vastata rannan ylläpidosta täysin.
Yhdistyksessä on reilut viitisenkymmentä jäsentä, joista muutama kymmenen on Vaahteran mukaan aktiivisesti mukana talkootoiminnassa. Heidän tarmollaan ylläpidetään rannan lisäksi muun muassa hiihtolatuja ja pulkkamäkeä talvisin.
Rannan ylläpito teettää erilaisia töitä. Jokakeväinen työ on siivota talvella kertyneet oksat ja muut roskat pois rannalta. Muut huoltotyöt tehdään tarpeen mukaan sekä vinkkien ja palautteen perusteella.
”Korjaillaan nurkkia, raivataan ruokoja ja siivoillaan.”
Kesäaikana toiminta on lähinnä ruohonleikkuuta ja yleistä siistimistä. Rannan grillipaikalle pitää myös huolehtia polttopuita.
Tänä kesänä ei klapeista tule pulaa, sillä yhdistys kaadatti keväällä runsaasti puita rannan läheisyydestä. Sen jälkeen onkin talkooporukalla riittänyt halonhakkuuta.
Kyläyhdistys saa toimia kaikessa rauhassa kaupungin virkamiesten hätyyttelemättä. Kaupunki luottaa kyläyhdistyksen toimintaan pienen ja hiljaisen rannan parissa eikä puutu toimintaan.
Isompiin toimiin, kuten puiden kaatoon ja rakennustöihin, lupa toki tarvitaan.
Ranta on Vaahteran mukaan turvallinen myös perheen pienimpien näkökulmasta, eikä hän muista, että Tukesiltakaan olisi koskaan tarkastajaa käynyt. Tarpeen vaatiessa paikallinen pelastuslaitoskin löytäisi paikalle helposti.
”Naapuritontilla on Lapin VPK:n kesänviettopaikka, joten paikka on pelastajille tuttu”, Vaahtera naurahtaa.
Isommilta haavereilta on onneksi vältytty, eikä ilkivaltaakaan ole ollut. Muutama vuosi sitten rannalta löytyi yllättäen hylätty auto, josta poliisitkin kiinnostuivat. Mysteeriksi jäi, millaisiin rötöksiin auto lopulta liittyi.
Yksi iso ulottuvuus rantavalvojan työssä on toimia eräänlaisena nuoriso-ohjaajana.
Rannan hoitaminen on kyläläisille ennen kaikkea yhteisöllistä toimintaa kylätalon soppailtojen ja keskusteluiltojen ohella. Vaahteran mukaan toiminta kumpuaa omista tarpeista ja halusta tuottaa asukkaille ja mökkiläisille yhteistä hyvää.
Myös rantavalvojan ammattiin liittyy vahvasti vuorovaikuttaminen. Kajaanin Kesäniemessä työskentelevä Saari pitää työstään juuri sen sosiaalisen luonteen ja monipuolisuuden vuoksi.
Yksi iso ulottuvuus rantavalvojan työssä on toimia eräänlaisena nuoriso-ohjaajana. Rantavalvojan on kyettävä asettumaan nuorten asemaan, sillä uimaranta on heidän kokoontumispaikkansa.
Kauklaisten kyläyhdistys on suunnitellut Niskuksen rannalle grillikatoksen lisäksi saunatilojen rakentamista, mutta sen ylläpitämisen vaatimat resurssit mietityttävät talkoolaisia. Kuvassa Timo Vaahtera (vas.), Aaron Vaahtera ja Markku Niemi. Kuva: Juha SinisaloYleisen uimataidon kannalta on tärkeää, että nuoret viihtyvät rannalla, sillä uimahalleissa heitä näkee yhä vähemmän. Kuplivaan ja pirskahtelevaan ”hengailuun” ei pidä puuttua liikaa
”Tässä täytyy osata pitää yllä hyvä ja sopiva fiilis, jotta nuoriso viihtyy.”
Saari kokee, että hänelle on luontevaa kommunikoida nuorten kanssa ja olla isällisenä auktoriteettina ‒ tarvittaessa jämäkkänäkin.
Hän ymmärtää, että tilanne ei välttämättä ole sama juuri täysi-ikäiseksi tulleella valvojalla, kun omien ikätoverien perään tulisi katsoa.
Saari saa työhönsä motivaatiota juuri toisten ihmisten kautta. Esimerkiksi uimaopetuksessa hän näkee, kuinka lapset todella nauttivat uimisen riemusta.
- Osaston luetuimmat
