
Anna-Leena on perheenäiti, jonka elämä näyttää ulospäin normaalilta: on työ, omakotitalo ja ydinperhe. Kodin seinien sisällä kuitenkin kuohuu, sillä mies elää lähinnä itselleen, luistaa arjen pyörityksestä ja arvostelee jopa naisen ulkonäköä. Lukija äkkää nopeasti, että perästä kuuluu.
Ja niin kuuluukin: Anna-Leena alkaa ottaa elämänsä ohjia omiin käsiinsä, ja vaikka se tuottaa tuskaa ja noloja tilanteita, hän kulkee askel kerrallaan kohti omaa onneaan.
Kohti Auringonkeltaista on hämeenlinnalaisen, kainuulaissyntyisen lääketutkijan ja biologin Hannele Leinon esikoisromaani.
Teoksen työstämisessä näkyvät sekä elämänkokemus että tämä aika. Leino on saanut mahtumaan 260 sivuun koko elämänkirjon nuorten ilmastoahdistuksesta naisten metatyöhön ja sukupuolten tasa-arvoon, avoimista suhteista syrjähyppyihin ja synkkiin sukusalaisuuksiin, taiteellisesta luomisesta naisrakkauteen ja maahanmuuttajan koskettavan tarinan kautta naisten ahtaaseen asemaan jossakin toisaalla.
Huh, sanoisi joku. Kertomus on kuitenkin johdonmukainen ja ehjä, jopa jännittävä. Kirja rakentuu eri henkilöiden näkökulmista kirjoitetuista kappaleista, ja etenkin päähenkilö Anna-Leenan puhe on napakkaa ja vuorosanat kuin elävästä elämästä napattuja. Etenkin samoja kysymyksiä pyöritelleen keski-ikäisen naisen on helppo samaistua hänen tarinaansa.
Leino on tarkka ajatusten ja ihmisten kuvaaja, ja hänellä näyttäisi olevan kykyä avata vain jokaista kirjan teemaa vaikka omaksi teoksekseen. Voikin olettaa – ja myös toivoa – että perästä kuuluu.