MT:n sivu 5.4.1974 kertoi laajasti lomituksesta. Kuva: Kansallisarkisto
Emännät nousivat kapinaan 50 vuotta sitten – syntyi ainutlaatuinen järjestelmä ”jotta raha ei vain valuisi isäntien taskuihin”
Maatalousyrittäjien avuksi luotu lomitusjärjestelmä täytti tänä keväänä 50 vuotta. Järjestelmän kätilöiksi tarvittiin emäntien kiukku ja isäntien tarmo, jotka yhdessä muuttivat pysyvästi suomalaisen karjatilan emännän aseman.Tilaajalle
Palkansaajien viisipäiväinen työviikko ja vuosiloma saivat emännät vaatimaan itselleen helpotusta sitovaan ja raskaaseen karjatyöhön. Kuva: Erkki VoutilainenNyt on kovat piipussa: emännän luokse kotiin ei ole menemistä, jos loma-asiasta ole mustaa valkoisella.
Näin kuiskasi isäntä toisensa jälkeen saapuessaan MTK:n valtuuskunnan syyskokoukseen vuonna 1973, kertoo Heimo Tuomarla. Hän toimi tuolloin MTK:n sosiaaliasioiden hoitajana.
Ajan tavan mukaan lähes kaikki kokousedustajat olivat miehiä ja kotona heitä odottivat kiukkuiset emännät. Naisten mitta oli tullut täyteen, sillä raskaat ja käsityövaltaiset navettatyöt olivat useimmilla maatiloilla emäntien vastuulla.
Valtuuskunta otti naisten viestin tosissaan.
Yleensä valtuuskunta kokousti vain yhden päivän, evästi maataloustuloneuvottelijansa ja antoi MTK:n johtokunnalle valtuudet hioa sopimus loppuun.
Tällä kertaa valtuuskunta istui kolme päivää. Väki suostui lähtemään kotiin vasta, kun tuottajajärjestö oli sopinut loma-asiasta maan hallituksen edustajien kanssa.
Historiallisen paperin toi kokouspaikalle MTK:n silloinen puheenjohtaja Heikki Haavisto. Siinä luki: maatalouden vuosilomaa koskeva laki saatetaan voimaan 1.4.1974.
Laki maatalousyrittäjien vuosilomasta saattaa edelleen olla koko maailmassa ainoa lakisääteinen järjestelmä, joka turvaa kotieläintaloutta harjoittaville maatalousyrittäjille mahdollisuuden pitää vuosilomaa tai saada sijaisapua esimerkiksi sairauden, tapaturman tai vanhempainvapaan ajaksi.
”Emäntien rooli oli nöyryyttävä.” Heimo Tuomarla
Paljon ehti tapahtua ennen kuin odotettu paperi päätyi Haaviston taskuun.
1960-luvun maaltapaon seurauksena moni viljelijäpariskunta jäi kahdestaan hoitamaan karjatilaansa seitsemänä päivänä viikossa vuoden ympäri. Lapset lähtivät maailmalle, ja ulkopuolista työvoimaa ei ollut saatavilla.
Maatalousnaisten keskus aloitti 1960-luvun alussa vapaaehtoisen lomaemäntätoiminnan järjestämisen. Myöhemmin toimintaan osallistuivat myös maamiesseurat, maataloustuottajayhdistykset ja meijerit. Lomaemännän palkan viljelijät maksoivat itse.
Maataloustuottaja-lehden numerossa 3-4/1974 kerrottiin, että luottamusmiehet olivat kartoittamassa lomittajatoimintaa. Kuva: Maataloustuottaja-lehtiAlkusysäys varsinaisen lakisääteisen lomitusjärjestelmän kehittämiselle tuli MTK:sta. Järjestön aloitteesta pääministeri Ahti Karjalainen perusti vuonna 1971 maatalousväestön ja pienyrittäjien lomakomitean.
Se sai mietintönsä valmiiksi pari vuotta myöhemmin. Komitean mukaan loman järjestämisestä maatalousyrittäjille olisi huolehdittava.
Vuoden 1965 alussa voimaan astunut työaikalaki viitoitti palkansaajien tien kohti viisipäiväistä työviikkoa. Niin sanotussa UKK-sopimuksessa palkansaajat saivat kaksi vuosilomapäivää lisää. Epätasa-arvoinen tilanne sai emännät vaatimaan itselleen helpotusta sitovaan karjatyöhön.
”Emäntien emansipaatio”, Tuomarla kiteyttää muistellessaan menneitä.
Heräämistä tasa-arvoisen aseman penäämiseen siivitti sekin, että esimerkiksi väestötilastoissa emäntä-nimikettä ei kelpuutettu ammatiksi vaan heidät merkittiin tilastoihin sanalla aikuiselätettävä.
”Emäntien rooli oli nöyryyttävä.”
1960-luku alkoi tyhjentää maaseutua ihmisten lähtiessä töiden perässä kaupunkeihin. Karjatilat jäivät viljelijäpariskuntien kahdestaan hoidettaviksi. Kuva: Erkki VoutilainenToinenkin naisryhmä halusi eroon karjatöistä. Heitä olivat kunnalliset kodinhoitajat, jotka joutuivat navettaan emäntien sairastaessa tai ollessa synnyttämässä.
Kodinhoitajien aseman muuttamista ajoi voimakkaasti muun muassa Alli Lahtinen, joka oli vuosina 1968–1976 Sosiaalihallituksen pääjohtaja. Hänen panoksensa oli merkittävä myös siinä, että vuonna 1975 astui voimaan laki maatalousyrittäjien äitiys- ja sairauslomasijaisuuksista.
Kun lupaus lomituksesta oli saatu, alkoi tiukka vääntö toteuttamisesta: hoidetaanko asia isännälle ja emännälle maksettavana rahakorvauksena vai tarvitaanko uusi ammattikunta eli lomittajat.
Lomakomitea ehdotti lomakorvausta ja myös MTK kannatti sitä laajasti. Naiset kautta maan olivat kuitenkin lomittajien kannalla.
”Emännät olivat tiukkana. Heidän mielestään korvaus ei olisi ratkaissut mitään, raha olisi vain valunut isäntien taskuihin”, Tuomarla kertoo.
Asia ratkesi lopulta yllättävältä taholta tulleeseen ehdotukseen, joka päätyi lakiin.
Elokuussa 1974 asetettiin ministerivaliokunta, joka sai käsiteltäväkseen sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellun lakiesityksen lomituksesta. SDP:n ministerit toivat odottamatta pöytään uuden lakiluonnoksen. Siinä ehdotettiin kuntien palkkaamia lomittajia lomakorvauksen sijaan.
Tuomarla epäilee, että SDP:n perimmäisenä motiivina oli saada lomittajista vahvistusta ammattiyhdistysten riveihin.
Niin kävi, että kunnista tuli lomittajien työnantajia. Kustannukset jaettiin puoliksi valtion ja maatalouden kesken. Maatalouden rahoitusosuus otettiin huomioon vuosittaisissa maataloustuloneuvotteluissa niin, että tuottajat luopuivat tuottajahintojen korotuksista.
Ensimmäiset kaksi lakia maatalousyrittäjien vuosilomasta olivat määräaikaisia. Vuonna 1978 laista tuli pysyvä.
Aluksi lomaoikeus oli 6 päivää ja lomittajan työhön kuului usein karjataloustöiden lisäksi muutkin tilan emäntien työt, kuten leipominen, lastenhoito ja siivoaminen.
Vuosiloman lisäksi 1970-luvulla käynnistyi sijaisaputoiminta, jonka myötä maatalousyrittäjät saattoivat saada sairastuessaan lomittajan. 1980-luvulla oikeus sijaisapuun laajeni myös muihin elämäntilanteisiin, kuten äitiyslomaan.
Nykyään kotieläintuottajalla on 26 vuosilomapäivää.
Kuntaan työsuhteessa olevia lomittajia oli viime vuonna vajaa 6 300. Heidän ansiostaan noin 12 000 kotieläinyrittäjää pystyi pitämään lomaa.
”Lomitus on mitä suuremmassa määrin sosiaalisten oikeuksien ja sosiaaliturvan toteuttamista.” Raimo Antila
Alusta saakka lomituspalvelujen yleinen johto, ohjaus ja valvonta on kuulunut sosiaali- ja terveysministeriölle. Tätä on vuosikymmenien saatossa kyseenalaistettu: miksi lomituspalvelut eivät kuulu maa- ja metsätalousministeriön vastuulle. Arvostelijoiden mielestä lomitus on yksi maatalouden tukimuoto.
Aika ajoin julkisessa keskustelussa, politiikan kabineteissa ja työehdoista päättävien pöytien ääressä nostetaan esiin myös se, miksi kotieläinyrittäjillä ylipäätään on yhteiskunnan varoilla kustannettu mahdollisuus lomaan.
Vastauksesta käy STM:n työ- ja tasa-arvo-osaston osastopäällikkö Raimo Antilan toteamus: ”Lomitus on mitä suuremmassa määrin sosiaalisten oikeuksien ja sosiaaliturvan toteuttamista.”
Lomituksen 50-vuotisjuhlaseminaarissa puhuneen Antilan mukaan STM:n oikea vastuuministeriö, koska lomituksella on useita liittymäkohtia ministeriön hallinnonalaan: työturvallisuus, tasa-arvo ja perhepolitiikka.
Valtion varoin ei siis makseta maatalousyrittäjien etelänlomia vaan pidetään huolta heidän työssäjaksamisestaan. Viime vuosina onkin ymmärretty, että eläintenhoitajan hyvinvointi on keskeinen edellytys sille, että tuotantoeläimet voivat hyvin.
”Lomituspalvelut ovat olennainen osa elintarvikeomavaraisuutta ja huoltovarmuutta.” Sanni Grahn-Laasonen.
50 vuotta lomitus on ollut STM:n siipien suojassa. Sen sijaan lomituksen järjestämisessä mukana olleet Sosiaalihallitus ja lääninhallitukset ovat aikojen saatossa hävinneet.
Kotipesä löytyi Maatalousyrittäjien eläkelaitos Melasta, jonka vastuulle lomituksen paikallishallinto lääninhallituksilta siirtyi lakisääteisesti vuonna 1997.
”Melalla oli maatalousyrittäjistä kaikki tarpeellinen tieto, olihan oikeus lomituspalveluihin jo kytketty maatalousyrittäjien eläkevakuutukseen. Sen lisäksi toiminnan yhtenäistämiseksi valtakunnallinen keskitetty toimija oli tarpeen”, perustelee Tauno Jouhtimäki. Hän oli mukana pystyttämässä lomitusta ensin MTK:n palveluksessa ja teki sittemmin uran Melan lomituspalveluyksikön apulaisjohtajana.
Heimo Tuomarla (vas.) ja Tauno Jouhtimäki tekivät hartiavoimin töitä muun muassa MTK:n palveluksessa lomitusjärjestelmän saamiseksi aikaan. Kuva: Sanne KatainenPaikallistasolla lomitus oli lakisääteisesti kuntien vastuulla vuoden 1999 loppuun. Useisiin kuntiin perustettiin erityinen lomalautakunta.
Nykyään lomituksen järjestää usean kunnan muodostamat 12 paikallisyksikköä, joiden kanssa Mela on tehnyt sopimuksen lomituksen hoitamisesta Suomessa Ahvenanmaata lukuun ottamatta.
Videotervehdyksessään lomituksen 50-vuotisjuhlaseminaarilaisille sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) sanoi: ”Lomituspalvelut ovat olennainen osa elintarvikeomavaraisuutta ja huoltovarmuutta.”
Nykyajan lomittajat ovat STM:n Antilan mukaan sankareita ja hengenpelastajia, vaikka nämä sanat usein yhdistetään palomiehiin, ensihoitajiin ja ensiavun työntekijöihin.
Lomittajien tekemän työn ansiosta vältetään kotieläintilallisten loppuunpalaminen ja pidetään yllä ruokaturvaa ja huoltovarmuutta, Antila sanoi Turussa.
”Lomittajan työn merkitys on siis paljon suurempi kuin vain antaa maatalousyrittäjälle mahdollisuus vapaa-aikaan.”
On ensimmäinen lomapäivä menossa,
istun keinutuolissa, selkä kenossa
ja mietin, viikko tällaista eloa luvassa,
aamuaskareillakin näin vain tuvassa.
Näin muisteli 1970-luvun alussa eräs maatilanemäntä ensimmäistä lakisääteistä lomapäiväänsä.
Emännän nimi on painunut historian hämärään, mutta lomitusjärjestelmästä tuli menestystarina vailla vertaa.
Jutussa on Tuomarlan ja Jouhtimäen haastattelujen lisäksi käytetty seuraavia lähteitä: STM:n ylitarkastaja Martti Siipolan yhteenveto Lomaemäntätoiminnasta lomituspalveluihin 18.4.1994, Melan julkaisu 30 tarinaa maatalouslomituksesta, 2004; Tuomarlan juhlapuhe lomituksen 40-vuotisjuhlaseminaarissa Helsingissä 10.4.2014; Suvi Kämärin (KT) ja Päivi Wallinin (Mela) Lomituspalvelujen kehitys menneestä tähän päivään -esitys lomitustoimen seminaarissa 27.4.2022 sekä lomituksen 50-vuotisjuhlaseminaarin puheenvuorot Turussa 14.3.2024Melan video Lomitus 50 vuotta
- Osaston luetuimmat
