Ei mitään yhden muotin äitejä

Osallistuin työni puolestani tänä vuonna toista kertaa valtakunnalliseen äitienpäiväjuhlaan. Tilaisuudessa tasavallan presidentti antoi kasvattajina ansioituneille 33 äidille kunniamerkit.

Tämän päivän vanhemmuutta värittää moninaisuus ja lukuisat vaihtoehdot. Lapsiperheiden tilanteet ovat hyvin erilaisia, ja äitiys muokkautuu jokaisella erilaiseksi tehtyjen elämänvalintojen mukaan. Perhelehdissä nostetaan esille elämänpolullaan omannäköisiä ratkaisuja tehneitä ihmisiä, ja tavalliset tallaajat hakevat nettipalstoilta vahvistusta yksilöllisille päätöksilleen.  

Palkittujen äitien elämänkertoja lukiessa havahduin siihen, että vanhemmuuden moninaisuus ei ole vain 2000-luvun ilmiö. Jokainen kunniamerkin ansainnut äiti on kulkenut hyvin erilaisen polun vanhemman roolissa. Menneeseen katsoessa saattaa näyttää siltä, mutta ei äitiys tai isyys ole aiemminkaan yhteen ainoaan muottiin mahtunut.

Keittiöpsykologi arvioisi, että ehkä aiemmin ei ole ollut tapana korostaa omia valintoja. Tänään jokainen voi somessa huutaa omaa yksilöllisyyttään niin kovaa kuin haluaa.

Aiemmilla vuosikymmenillä vaihtoehtoja on voinut olla ainakin nykypäivän vinkkelistä katsottuna vähemmän kuin meillä nyt, mutta kautta vuosikymmenten ja -satojen vanhemmat ovat tehneet erilaisia valintoja. Välillä olosuhteiden pakosta kipeitä ratkaisuja lasten parhaaksi, välillä tietoisia elämäntapavalintoja, välillä muiden kritisoimia päätöksiä. Niiden pohjalta jokaisella äidillä ja isällä on muovautunut omanlainen tapa olla vanhempi.

Yksilöllinen vanhemmuus ei ole vain meidän sukupolvemme erikoisuus tai etuoikeus.