Freud luuli siskojensa olevan turvassa ‒ muutamaa vuotta myöhemmin he päätyivät kaasukammioon

Kun sota monine vaikutuksineen koettelee Eurooppaa ja naiset taistelevat asemastaan Iranissa juuri nyt, koettelemukset tässä 1900-luvun vaihteen molemmin puolin tapahtuvassa romaanissa tuntuvat yllättävänkin tuoreilta.

Vuonna 1938 Saksa miehitti Itävallan. Maailmankuulun psykoanalyytikon Sigmund Freudin kirjoja paloi roviolla. Ystävät järjestivät hänelle poistumisviisumin Lontooseen. Juutalainen Freud sai ottaa mukaansa haluamansa ihmiset.

Oman perheensä lisäksi Freud valitsi listalle jopa taloudenhoitajat ja omalääkärinsä mutta ei neljää sisartaan. Hän vakuutteli näille ja ehkä uskoi itsekin, että tilanne rauhoittuisi ja nämä olisivat turvassa Wienissä.

Muutamaa vuotta myöhemmin iäkkäät siskot päätyivät kaasukammioon. Freud itse oli jo kuollut suusyöpään.

Pohjoismakedonialainen Goce Smilevski (s. 1975), palkittu kirjailija ja yliopistomies, paneutui romaaniin seitsemän ja puoli vuotta. Freudin sisar perustuu tosiasioihin mutta on fiktiota.

Näkökulman Smilevski antaa perheettömäksi jäävälle Adolfinalle.

Siskoista hän oli veljelleen läheisin mutta äitinsä syrjimä: ”Olisi ollut parempi, jos en olisi synnyttänyt sinua.”

Adolfinan kautta palataan nuoruuteen, koetaan ja pohditaan estoisen ajan merkityksiä. Rinnalle nousee muitakin aikalaisia, kuten eroottisista maalauksistaan tunnettu, huikenteleva Gustav Klimt, jonka Klara-sisar on Adolfinan ystävä.

Poikien asema korostui tuon ajan perheissä. Tyttöjen rajat olivat ahtaat. Avioton raskaus oli niin suuri häpeä, että vaihtoehdoksi tuli usein abortti tai itsemurha. Klara on naisten oikeuksia ajava aktivisti, joka murtuu ylivoiman edessä.

Smilevski on tarttunut hankalaan aiheeseen kunnianhimoisesti ja onnistuu luomaan vaikuttavaa ajankuvaa. Mielisairaitten hoito tuolloin ja aiemmin saa suhteettoman laajasti tilaa, vaikka onkin kiinnostavaa ja järkyttävää historiaa.

Goce Smilevski: Freudin sisar. Suom. Tero Valkonen. 304 s. Siltala.