
Järvimalmin noston kulta-aikana ruukit kilpailivat pääsystä parhaille malmijärville. Suurimmilla ruukeilla saattoi olla kirjoissaan kymmeniä järvivaltauksia, vaikka itse nosto keskittyikin muutamiin malmirikkaisiin järviin.
Järvimalmin kaupallisen hyödyntämisvaiheen päätyttyä kaivoslaki on ehtinyt muuttua moneen kertaan. Kaivoslaissa ei ole vuosikymmeniin ollut sanaakaan järvimalmista, vaikka soiden ja järvien pohjassa lepäävä limoniitti on yhä kaivosmineraali.
Millä ehdoilla järvimalmia voisi nykyään hyödyntää, siihen voimassa oleva kaivoslaki ei anna vastausta.
”Kaivoslain mukaan hyödynnettävän mineraalin tulee olla kalliossa kiinni, mutta näin ei järvimalmin kohdalla ole”, kaivosasiantuntija ja ylitarkastaja Ossi Leinonen Turvallisuus- ja kemikaalivirastosta (Tukes) sanoo.
Leinosen mukaan järvimalmin nostaminen vaatii ainakin luvan vesialueen omistajalta eli jakokunnalta.
Käytännössä pienimuotoiseen järvimalmin nostoon voi siis riittää vesialueen omistajan lupa niin kauan, kun nosto tapahtuu käsivoimin eikä ylitä massojen osalta ruoppaustoiminnalle asetettuja maa-aineksen kuutiomääriä.
Järvimalmi sisältää lähes aina fosforia, joten sen noston mukana poistuu järveä rehevöittävää ravinnekuormaa.