Teatteriarvio: Agatha Christien klassikko taipuu hyytäväksi murhamysteeriksi tunnelmallisessa Kellariteatterissa

"Kymmenen pientä sotilasta yhdessä aterioi, miks' yksi pian tukehtui, yhdeksän aprikoi."

Salaperäinen Owenin pariskunta kutsuu saarella sijaitsevaan kartanoonsa joukon vieraita, joista jokainen kantaa mukanaan menneisyyden tragediaa. Myrskyn noustessa merellä kymmenellä kartanon asukkaalla ei ole mitään kontaktia ulkomaailmaan.

Kesken illanvieton gramofonista kuuluva ääni kertoo jokaisen kahdeksan vieraan ja kahden palvelusväen joukosta olevan murhaaja. Seinälle ripustettu runo kymmenestä sotilaspojasta näyttää määrittävän heidän kohtalonsa. Mutta kuka on tuo kiero murhaaja, joka uhkaa heidän henkeään?

Yksi Agatha Christien rakastetuimmista dekkareista on eittämättä Eikä yksikään pelastunut. Näyttämölle sovitettu suljetun huoneen murhamysteeri tarjoaa pohdittavaa katsojillekin.

Järvenpään teatterissa on kunnioitettu menneiden vuosikymmenten eleganssia aina lavastuksesta puhetyyliin saakka. On vaikea uskoa, että kyseessä on harrastajateatteri, sillä näyttelijät voisi hyvin kuvitella isoillekin lavoille.

Järvenpää-talon Kellariteatteri tarjoaa niin intiimin tilan tiheäjuoniselle näytelmälle, että välillä katsomossa pelkää murhaajan ottavan tiukan kuristusotteen omasta kurkusta. Painostavat äänitehosteet ja välillä täysin pimeäksi muuttuva sali virittävät tunnelman huippuunsa.

Vaikka olen chriestieni jo lukenut ja murhaaja oli alusta asti tiedossa, nousi pulssini etenkin näytelmän toisella puolikkaalla todistetusti yli sataan. Ja vaikka kuinka yritin pitää silmällä murhaajan liikkeitä ja takanreunalla nököttäviä pieniä patsaita, olivat tappajan sormet aina silmiäni nopeammat.

Järvenpään teatterin Eikä yksikään pelastunut on puhtaasti viiden tähden murhamysteeri. Kevään näytökset ovat tällä hetkellä loppuunvarattuja, joten oma paikkansa syksyn kuolettavan hyviin näytöksiin kannattaa varmistaa jo nyt.

Eikä yksikään pelastunut, Järvenpään teatterissa 18.12. saakka. Ohjaus: Kalle Tahkolahti.