

Kun vanhaa taloa asuttaa iso kissalauma, voi jonkin äkkiseltään kuvitella olevan vinossa.
Kirkkonummen Lapinkylässä kyse on kuitenkin jostakin aivan muusta.
Kissahotelli Hyrinässä täysihoidossa olevilla vierailla on käytössään yli 100-vuotias, aikoinaan Yli-Iistä tuotu hirsitalo ulkoaitauksineen.
Kissahotellin emäntä Tiina Tuovinen näyttää meille paikkoja. Astuminen helteestä viileään hämärään tuntuu autuaalta. Talvisin tuvassa lämmitetään suurta uunia, jonka päälle kissat mielellään käpertyvät.
Pyrkimyksenä on kodinomaisuus. Koiria tai muita eläimiä Tuovinen ei hoitolaansa ota, sillä uskoo niiden haukun tuoksun voivan stressaavan kissoja.
Ylhäällä lankulla tulijoita silmäilee maine coon, Nala. Näennäinen välinpitämättömyys sulaa Tuovisen houkutellessa sitä leikkiin.
Kissat ovat itsenäisiä, mutta kaipaavat silti läheisyyttä. Se hotellinpitäjää viehättääkin.
”Niiden luottamus pitää ansaita."

Tuovinen on työskennellyt alalla pitkään. Aikaisemmin asiakkaina vain olivat kissojen sijaan ihmiset.
Työelämä on niin hotellialalla kuin muutenkin muuttunut kiireisemmäksi, hän kuvailee. Tehokkuus ja raha ratkaisivat.
Hänen kissansa olivat noihin aikoihin Hyrinän asiakkaita.
Kuullessaan edeltäjänsä suunnitelmista siirtyä eläkkeelle Tuovinen tarttui tilaisuuteen. ”Hihkaisin, että jos sellainen päivä koittaa, niin soita.”
Vuoden päästä puhelin pirahti. Ensimmäiset kissat tulivat hoitoon samana päivänä, kun hän sai muuttokuormansa pihaan.
Pääkaupunkiseudulla asunut Pohjois-Karjalan tyttö oli palannut takaisin metsän rauhaan.
Osa ystävistä kantoi huolta hänen pärjäämisestään, mutta yrittäjäperheessä kasvanutta Tuovista elämänmuutos ei epäilyttänyt.
Kylmähermoisuutta on tarvittukin, sillä hoitoloille viime vuodet ovat olleet vuoristorataa.
Koronakriisin alussa Hyrinän varauskalenteri tyhjeni kahdessa päivässä.
Jotkut hoitolat joutuivat sulkemaan ovensa pysyvästi.
Suvannon pohjilta hoitoloita on kuitenkin ponnistanut yhteen kaikkien aikojen vilkkaimmista kesistä.
Heinolassa sijaitsevassa Millinraitissa elettiin vuodenvaihteessa rankkoja aikoja.
Kysyntää ei ollut, sillä ihmiset eivät matkustaneet saati järjestäneet juhlia.
Valtion yrittäjille myöntämä työmarkkinatuki auttoi pahimman yli, kiittelee yrittäjä Kaisa Pelkonen.
Maaliskuun alussa tuntui, kuin joku olisi kääntänyt katkaisijasta. Millinraitti teki parhaan maaliskuunsa koskaan, sitten kaikkien aikojen parhaan toukokuun.
Pienehkön, niin koirille kuin kissoillekin suunnatun hoitolan seuraavat vapaat paikat löytyvät tällä hetkellä elokuulta. ”Puhelin soi hirveästi ja on harmi myydä ei-oota”, Pelkonen harmittelee.
Ei-oota kaupataan heinäkuulle myös Kanervametsän lemmikkieläinhoitolassa Rovaniemellä.
Kysyntä on huomattavasti vilkastunut, vahvistaa yrittäjä Pirkko Virtanen. Yhden hoitolan lopettaminen alueella on myös lisännyt kysyntää.
”Koiria on otettu korona-aikana hyvin paljon ja nyt kun lomalle lähdetään tuleekin eteen, että mihin koira laitetaan.”
Osa havahtuu etsimään hoitolapaikkaa vasta reissua edeltävänä päivänä. ”On ikävä sanoa, ettei valitettavasti onnistu.”
Myös Hyrinässä kyselyjä on tullut paljon aiempaa enemmän.
Tänä kesänä huomattavaa on, että osa kissoista on asiakkaana pitkiäkin aikoja.
Moni tukeutuu silti lemmikkiensä hoidossa yhä tuttuihin. Asia selviää Tjäreborgin toukokuussa teettämästä kyselystä, johon vastasi 1 011 henkilöä.
Vain joka kymmenes kyselyyn vastanneista oli vienyt lemmikkinsä hoitolaan lomansa ajaksi.
Kyselyyn vastanneista 45 prosenttia kuitenkin ilmoitti, että lemmikin omistaminen on joskus estänyt lomareissulle lähdön.

Kissoja Tuovisen perhepiirissä on ollut aina. Eläintenhoitajan koulutusta hänellä ei kuitenkaan ole. Muodollista pätevyyttä hoitolan perustamiseen ei edes vaadita.
Alan sääntely on suorastaan höveliä, hän pohtii. Tuovisen edeltäjän 20-vuotisen uran aikana hoitolassa kävi kerran kaupungineläinlääkäri tekemässä tarkastuksen.
Tutustumme kissojen omiin sisätiloihin, kun selkiemme takaa kuuluu ärjähdys. On vaikea uskoa, että pienestä kissasta tulee niin iso ääni.
Kissojen käytös voi ensimmäisinä päivinä olla hyvin toisenlaista kuin kotona.
Suurin osa hoitoon tulevista kissoista on maatiaisia, mutta joukossa on myös runsaasti rotukissoja.
Turkkilaiset vanit ovat Tuovisen mukaan leikkisiä ja huomionhakuisia. Bengalit taas saattavat arkailla useamman päivän ennen kuin lähtevät liikkeelle.
Suomessa kuljeskelee yhä suuri määrä kissoja ilman huolenpitoa.
Vapaana juokseva koira kiinnittää heti huomion, mutta kissa voi pyöriä alueella vuodenkin ilman että kukaan havahtuu asiaan, Tuovinen harmittelee.
Täällä kuitenkin voi tuntea, että kissa on vaivan, rahan ja rakkauden arvoinen – sellaisena kuin on.


Lue lisää:
Korona-ajan lemmikkibuumia seuraamassa lemmikkien hylkäämisbuumi