Lankesin verkkohuijarin uuteen ansaan, jollaisesta olin varoitellut lapsiani

Tulin hiljan huijatuksi verkkokauppaostoksessani. Tunnustan, vaikka ei tarvitsisi.

Selasin kuvia somessa, ja näin ilmoituksen tennispalloista. Ne olivat halpoja mutta eivät epäilyttävän halpoja. Tilasin purkkeja laatikollisen ja samalla tenniskengät.

Sivusto oli ennestään tuttu brändi, ja ostoskorit toimivat kuten pitikin. Osoitetietoja ja lähetystapaa kyseltiin tosin hieman epätarkasti.

Maksoin Visalla, ja sain kuittauksen sivustolta. Kului viikko, sitten toinen ja lopulta kuukausi.

Aloin kysellä tilaukseni perään. Sain sähköpostivastauksen nopeasti, kohteliaasti ja aina tiettyyn aikaan aamulla. Ensin minua pyydettiin kyselemään pakettia taloyhtiön muilta asukkailta, sukulaisilta ja postista. Sitten vastaus oli aina, että asiaa selvitetään ja huolestua ei kannata.

Kuinka monta kertaa olenkaan muistuttanut lapsiani siitä, että menkää aina suoraan nettikaupan sivuille eikä koskaan mainosten kautta tai että outoja linkkejä ei pidä aukaista ja että maksaa kannattaa mieluiten laskulla eikä koskaan tilisiirtona.

Huijausten pelossa olen pitänyt jopa järkevänä, että iäkäs lähisukulaiseni maksaa yhä laskut suoraveloituksella niiden kalleudesta huolimatta.

Kuluttajaliiton mukaan vuonna 2021 poliisille tehtiin yhteensä 2 500 ilmoitusta nettihuijauksista, ja suomalaiset menettivät niissä noin 47 miljoonaa euroa. Pankit ja viranomaiset pelastivat summasta noin 25 miljoonaa euroa.

Huijarit onnistuivat esimerkiksi IT-tuki-, rakkaus-, dokumentti-, sijoitus- ja pankkihuijauksilla.

Rikollisten taskuun jäävän summan täytyy olla paljon suurempi. Moni on laillani tilannut luotettavan näköisestä nettikaupasta mutta tullut petetyksi. Osa ajattelee varmasti, että summa ei ollut kuitenkaan kovin iso ja häpeä saa nuolemaan haavat itsekseen.

Soitin luottokorttiyhtiööni, joka sulki tilin heti.

Minua ohjeistettiin tekemään raportti tapahtuneesta. Otin kertomukseni tueksi kuvakaappauksia keskusteluista myyjän edustajan kanssa ja puhelimeni sivuhistoriasta.

Siitä viimeistään selvisi, etten ollut ohjautunut oikealle verkkosivustolle vaan huijarin taitavasti kopioimalle näköissivulle.

Lähetin valesivustolle viestitin, että olen tehnyt heistä reklamaation luottokuntaan. Ja kuinkas ollakaan, seuraavana päivänä sain viestin, että pakettini oli löytynyt ja olisi nyt valmis lähetettäväksi.

Soitin uudelleen luottokuntaan, jossa minua kehotettiin lopettamaan viestittely huijarin kanssa. Parhaassa tapauksessa saisin paketin aivan jotain muuta krääsää kuin olin tilannut.

Kului toista kuukautta, ja lopulta rahat ilmestyivät tililleni. Tällä kertaa luottokorttiyhtiö pelasti.

Kerroin asiasta jälkikasvulleni valistuksen hengessä. Poikani katsoi minua kulmien alta ja kysyi, olinko tarkistanut myyjän ”urlin” ennen tilausta?