Kalevalalla oli iso merkitys folkloristiikan tutkimuksen kehitykseen – edelleen selvittämättä esimerkiksi viikinkiajan sekä kalevalaisen ja slaavilaisen runouden yhteys

Suomalainen Kalevalan tutkimus vaikutti paljon siihen, että folkloristiikka kehittyi omaksi tieteenalakseen kansainvälisesti 1900-luvun alussa.

Kansanrunoutta, satuja ja tarinoita oli toki tutkittu jo 1800-luvulla.

Oppiaineen ensimmäinen professori oli Suomessa Kaarle Krohn.

Akateemisen tutkimuksen alkutaipaleella keskityttiin jäljittämään Kalevalan ja muista pääasiassa 1800-luvulla kerätyistä runoista ydin, joka olisi kulkeutunut suullisessa perinteessä esihistoriasta asti.

Syntyi niin sanottu historiallis-maantieteellinen metodi. Vertailtiin runoja ei paikkakunnilta: miten runo oli muuttunut siirtyessään paikkakunnalta toiselle.

"Ajateltiin, että pystyttäisiin yltämään ihan alkuperäisiin runoihin. Siihen asti ei ole tietenkään päästy", sanoo apurahatutkija Joonas Ahola Helsingin yliopiston kulttuurien laitokselta.

Myöhemmin professori Matti Kuusen tutkimustapa oli kirjallisuushistoriallinen. Hän pyrki jäljittämään tarinoiden kehittymistä osana Pohjois-Euroopan "kirjoittamattoman kirjallisuuden historiaa" ja ajoittamaan runoja niiden tyylin perusteella.

Työ ei ole helppoa, kun Euroopassa on ollut muuttoliikettä, sotia ja muuta kehitystä, jotka ovat muuttaneet yhteiskuntia ja myös kieliä. Kaupankäynti on luonnollisesti vaikuttanut myös.

Tieteenalaa vei eteenpäin edesmennyt professori Anna-Leena Siikala etsimällä 1800-luvulla kerätyistä runoista maailmankuvasta tunnusmerkkejä, joiden avulla voitaisiin tunnistaa, mitkä asiat ovat kulkeutuneet muinaisajalta asti.

Esimerkiksi maailman syntyminen Kalevalassa sotkan munasta on tarina, jollaisesta on löytynyt versioita eri puolilta maailmaa.

Joonas Ahola on puolestaan selvittänyt yhtäläisyyksiä sankarihahmoissa. Hyvä esimerkki on "antisankari" Lemminkäinen.

"Kalevalan runoja tai niiden pohjalla olevia runoja on usein tulkittu jäänteinä viikinkiajalta asti. Mikä voisi säilyä suullisessa perinteessä, käytännössä kuulopuheina, noin tuhat vuotta? Sitä olen pohtinut."

Lisäksi on löytynyt yhteys viikinkiajan, 1800-luvulla kerätyn kalevalaisen runouden ja slaavilaisen tarinaperinteen välillä. "Näiden kolmen alueen sankarit poikkeavat aika paljon muiden lähikulttuurien sankarityypeistä."

Ajalliset erot runouden keräämisajan kesken ovat kuitenkin suuria.

"Mikäli nämä yhteydet ovat relevantteja, ne palaavat aikaan, jolloin nämä suomalaiset, slaavilaiset ja skandinaavit ovat olleet yhteyksissä toisiinsa. On tarvittu toimintaa ja paikkoja, joissa kertomuksia on kerrottu ja vaihdettu."

Ahola arvioi, että tämä on tapahtunut mahdollisesti jo viikinkiajassa. "Mutta se on hypoteesi, jota ei pysty todentamaan mutta ei myöskään kumoamaan."

Lue myös:

Stalin kirjoitutti Kalevalaa uudelleen painostaakseen Suomea – ”Runolausuntaperinteen taitajia suorastaan värvättiin, jotta perinteestä saatiin omaan ideologiaan sopivia tuotteita”, sanoo tutkija

• Folkloristiikka tutkii yhteiskunnassa tapahtuvaa epävirallista viestintää, joiden kautta ihmiset rakentavat maailmankuvaansa.
• Siihen kuuluu kaikenlainen suullinen perinne, jossa uskomukset ja muistitieto välittyvät.
• Sellaista ovat kansanrunous, sadut, kaskut ja myös kummitustarinat sekä nykyisin esimerkiksi fantasia- ja popkulttuurit, verkossa tapahtuva viestintä ja roolipelit.
• Nykyisin alalla tutkitaan ajattelun ja ilmaisun tapoja, jotka yhdistävät eri aikakausien ja eri kulttuurien ihmisryhmiä.
• Esimerkiksi siirtolaisuus ja matkailu vaikuttavat
• Lisäksi analysoidaan niitä yhteiskunnallisia puitteita, jotka tuottavat perinteeksi tai kulttuuriperinnöksi käsittämiämme ilmiöitä.
• Helsingin yliopistolla tutkimuksen painopistealueita ovat esimerkiksi mytologia, kansanusko, Kalevala, suullinen runous, perinteen soveltamisen, kulttuuriperinnön tuottamisen ja autenttisuuden kysymykset sekä arkistoaineistojen kriittinen taustoittaminen.
• Folkloristiikka on osa Helsingin yliopiston kulttuurien tutkimusta.
• Sitä voi opiskella myös Turun yliopistossa ja Åbo akademissa.
• Lähde: helsinki.fi -> folkloristiikka