Jussit-kuoro on laulanut jo yli 70 vuotta ‒ ”Yleisö vaatii ohjelmistoon pohjalaisuutta, pois lähtiessä porstuassa on pettyneitä ihmisiä, jos yhtään ei ryskätty”

Samassa paikassa, samassa ajassa, lakeudella… yhdessä elämme, rinnakkain seisomme, kajahtavat Moomma-kappaleen sanat Seinä­joen Lakeuden ristin kirkossa kolmenkymmenen mieslaulajan voimalla.

Kirkon ”lauteilla” on Jussit, Etelä-Pohjanmaan tunnetuin mieskuoro ja yksi Suomen harvoista yhä toimivista maakuntakuoroista. Kuoron kotipaikka on Seinäjoki, mutta sen jäsenet ovat eri puolilta Etelä-Pohjanmaata.

Vuonna 1951 perustettu Jussikuoro tunnetaan myös eteläpohjalaisen miehen kansallispuvun eli jussipuvun käyttämisestä esiintymisasuna.

Kuorossa elää leikkimielinen sanonta, että ”jussipuvulla saa aina ensimmäisen kappaleen anteeksi”.

Nyt ei totisesti pyydellä anteeksi, sillä Jussikuoro käy uuden laulun kimppuun äijäenergiaa uhkuen ja helavyöt välkehtien.

Minä olen Härmän Kankaanpäästä, pikkuunen ja häjy…

Hannu Rintasalo ja Tuomas Haapamäki laulavat bassoääniä. Basso muodostaa mieskuoron kivijalan, jonka ylle tenorit voivat rakentaa lisäkerroksia.

Viisikymppiset miehet toteavat, että kuoroharrastuksella on voimaannuttava vaikutus, joka resonoi monella elämän osa-alueella.

”Tuntuu upealta, kun musiikki soi hyvin ja olet osa sen sointia. Joskus arki-iltaisin harjoituksiin lähtiessä pitää psyykata itsensä. Mutta treeneistä kotiin tullessa huomaa, että päivän pölyt ovat lähteneet harteilta”, Tuomas Haapamäki toteaa.

”Peruslähtökohtana on musiikista nauttiminen. Ilman sitä kuorotoiminnasta ei saa juuri mitään irti. Mutta siihen, että tätä jaksaa tehdä pidempään, auttaa ryhmäytyminen ja yhdessä tekemisen ilo”, Hannu Rintasalo peesaa.

Tuomas Haapamäki, Juha ­Holma ja Hannu Rintasalo poseerasivat ennen lavalle menoa. Kuva: Johannes Tervo

Kuoron ikähaitari on laaja, kolmestakymmenestä kahdeksaankymmeneen. Joukossa eri ammatti­kuntien edustajia maanviljelijöistä opettajiin ja ­kirurgeista pappeihin ja duunareihin.

Jussikuoroon pääsee, kun on läpäissyt laulukokeen. Siinä tarkastetaan korvan tarkkuus, ääniala ja sopivuus Jusseihin.

Tullessaan kuoroon Tuomas Haapamäki oli laulanut lähinnä karaokessa. Omaa koelauluaan hän jännitti etukäteen.

”Silloinen kuoronjohtajamme Tommi Niskala pyysi ensimmäisten harjoitusten kahvitunnilla laulamaan jotain. Lauloin Isoon talon Anttia ja Rannanjärveä ja häneltä petti pokka välittömästi. Kynnys kuoroon pääsemiseksi on paljon matalampi kuin yleisesti luullaan”, Haapamäki vakuuttaa.

Jussikuoroa vuodesta 2017 lähtien johtanut Juha Holma tunnetaan tinkimättömänä ja veijarimaisena kuoronjohtajana. Ammattimaisen kuoronjohtajan mukaan on ensiarvoisen tärkeää, että toiminnassa on positiivinen henki.

”Harjoituksissa täytyy olla hauskaa. On muistettava, että heille tämä ei ole työtä, vaan he laulavat rakkaudesta lajiin. Minun huolehdittava siitä, että se rakkaus ei häviä”, Holma sanoo.

Hannu Rintasalo liittyi Jussikuoroon 25 vuotta sitten. Silloin jäseniä oli enemmän ja kuoroon tultiin useimmiten pienemmistä kylä- ja kuntakuoroista. Nyt kyläkuorot ovat hiipuneet ja kuorotoiminta on keskittynyt isoille paikkakunnille.

Moni mieskuoro taistelee ukkoutumista ja laulajapulaa vastaan. Jussienkin haasteena on uuden laulaja-aineksen saaminen kuoroon.

Rintasalo laskee, että kuorolaisten määrä on vähennyt kahdellakymmenellä viimeisten kuuden vuoden aikana.

Uhkana on, että kuoro kutistuu niin pieneksi, että se ei ole esiintymiskykyinen.

”Meidän on löydettävä keinot, jolla voimme uudistaa kuoroa. Vahvan brändimme ansiosta meillä on siihen mahdollisuudet”, Rintasalo toteaa toiveikkaana.

Komiat helavyöt koristavat Jussien esiintymis­asuja. Kuva: Johannes Tervo

Kuorolaululla on yhdistävä ja voimaannuttava vaikutus. Konserteissa energia siirtyy yleisölle.

”Romanttisen sanoman herkkyys ja rouvasväen silmäkulmien kastelu lukeutuvat päätehtäviimme. Sen näkeminen herkistää itseäkin ja toisinaan laulaessa joutuu pidättämään tunnekuohuaan”, Rintasalo sanoo.

Jussien ohjelmisto nojaa mieskuoromusiikin perinteisiin kulmakiviin, kuten Toivo Kuulan, Leevi Madetojan ja Sibeliuksen tuotantoon.

Ukrainan sodan ja aiheuttaman pelon ja epävarmuuden myötä isänmaalliset ja kansallisromanttiset teokset ovat nousseet uuteen arvoon.

”Tällaisina aikoina perusasioiden ja arvojen kunnioittaminen nousevat esille. Meidän esittämistämme lauluista monet liittyvät jollain tapaa itsenäistymisen aikaan ja sortovuosiin. Nyt niillä on aivan erityinen merkitys”, Rintasalo toteaa.

Eteläpohjalaisen kulttuurin ja laulujen ylläpitäminen on yksi Jussien tehtävistä, joten ohjelmistoon kuuluu myös eteläpohjalaisia lauluja.

”Yleisö vaatii ohjelmistoon pohjalaisuutta. Pois lähtiessä porstuassa on pettyneitä ihmisiä, jos yhtään ei ryskätty”, Rintamäki naurahtaa.

Jussikuoro konsertoi säännöllisesti ja on esiintynyt myös ulkomailla, muun muassa Yhdysvalloissa ja Kiinassa.

Shanghaissa vuoden 2010 Maailmannäyttelyssä Jussien esitystä seurasi kymmentuhatpäinen yleisö ja New Yorkissa esiintymispaikkana oli maailman neljänneksi suurin kirkko. Ikimuistoinen oli myös yhteisesiintyminen Provinssin päälavalla Samuli Putron kanssa.

Vuosikymmenten saatossa Jussikuorosta on tullut eteläpohjalainen instituutio. Rintasalo sanoo kantavansa vastuuta perinteen säilymisestä.

”Meidän on löydettävä keinot tästä ajasta ja saatava perinne säilymään. Täytän 80 vuotta sinä vuonna, kun Jussit viettää satavuotisjuhliaan. Olen menossa sinne juhlakonserttiin, vaikken enää pääsisi laulamaan”, Rintasalo myhäilee.