Ravintola Tirolia pidetään Tahkolla kuntoportaiden lähtöpaikkana, mutta silloin ollaan tultu jo hyvän matkaa ylöspäin. Kuva: Pentti Vanska
Tiedätkö kuka keksi villitykseksi nousseen porrastreenin? ‒ ”Takaperin kävely on jäätävän hieno harjoite”
Kuopion Nilsässä sijaitsevat Tahkon portaat ovat Suomen pisimmät, mutta nekin saavat ehkä hieman kiittää olemassaolostaan Tahdon portaita Tampereella.Nilsiä
Nivelet joutuvat koville Tahkon portaissa, mikä on tarkoituskin. Kuva: Pentti VänskäOlen Suomen pisimpien kuntoportaiden alkutaipaleella, ja jossain korkealla edessäpäin on Tahkon laskettelukeskuksen huippu. Edessä on 1 054 porrasta ja 800 metriä nousua. Tosin olen askeltanut jo hyvän matkaa ravintola Tirolin portaita, joten niiden kanssa päästään ylöspäin noin kilometrin verran.
Syksyllä 2017 valmistuneet Tahkon portaat antavat hiihtokeskukselle yhden aktiviteetin lisää lumettomina aikoina ja auttavat siten yrittäjien bisneksiä. Suurin osa Suomen kuntoportaista on kuitenkin valmistunut kuntien ja kaupunkien kädenojennuksina asukkaille ja kansanterveydelle.
Kaiken kattavaa listausta Suomen kuntoportaista ei ole. Yle pyysi taannoin yleisöltä tietoa, missä kaikkialla näitä on rakennettu. Loppuvuonna 2021 kartassa oli jo 277 portaat, ja tilanne päivittyy koko ajan.
Kuntoportaat keskittyvät Etelä- ja Keski-Suomeen, kun taas Joensuu–Oulu-linjan pohjoispuolella niitä on harvakseltaan.
Useimpien liikuntalajien syntyä on hankala ajoittaa mihinkään tai nimetä niiden keksijöitä, eikä porraskävely tee poikkeusta.
Varmistan asian soittamalla Suomen ladun toiminnanjohtajalle Eki Karlssonille. Hän ei tunne lajin alkusysäystä mutta muistelee ainakin teekkariporukaan saaneen 1980-luvulla mainetta kävelemällä metron liukuportaita väärään suuntaan. Kampin metroaseman portaathan olivat silloin pisimmästä päästä.
Todennäköisesti teekkareita innoittivat legendaarisen maineen saaneet ”Tahdon portaat” Tampereella. Kiekkovalmentaja Rauno Korpi kuulemma juoksutti valmennettaviaan Pyynikin portaissa sillä seurauksella, että Tappara voitti mestaruuden vuosina 1981–1982 sekä kolme kertaa peräkkäin 1986–1988.
Tampereen toinen kiekkolegenda Kalevi Numminen tosin pari vuotta sitten totesi MTV:n haastattelussa, että todellisuudessa Tampereen kiekkoilijat laajemminkin harjoittelivat Pyynikin portaissa jo 1960-luvulta saakka.
Hiihtäjätkin ovat kartuttaneet kuntoansa portaissa ja mäkitreeneillä jo pitkään, ja saipa maajoukkuehiihtäjä Perttu Hyvärinen hetki sitten nimeään kantavat portaat Riistavedelle.
Pyynikin näkötornin kupeeseen johtavat Tahdon portaat tuntuvat jo vaatimattomilta Tahkon tai melkein minkä tahansa uuden ajan kuntoportaan rinnalla, sillä Pyynikillä askelmia on 126, pituutta noin 70 metriä ja korkeuseroa 22 metriä.
Kiimingin Reserviläiset ry työstää parhaillaan kuntoporrasohje.fi-sivustoa, ja valmista pitäisi tulla parin viikon kuluessa. Nettisivulla annetaan harrastajille muun muassa lajikohtaisia porrastreeniohjeita ja rakentamisen opastusta kuntoportaiden tekijöille. Mietittäviä asioita ovat esimerkiksi portaiden jyrkkyys ja askelväli sekä tietenkin luvat.
Nokkamiehenä ja yhdistyksen puheenjohtajana on kuntoportaiden puolesta paljon työtä tehnyt ja niiden hyötyjä miettinyt Vesa Hintsala.
”Kuntoporras kuuluu jokaiselle leikkipaikallekin, sillä sen pitää olla ihmistä lähellä”, toteaa kiinteistönvälittäjänä työskentelevä Hintsala.
Hän lisää, että luonnollisempaa lajia ei ihmiselle ole.
”Me emme pompi emmekä liitele. Askelvoiman kehittäminen ja jänteiden harjoittaminen ovat ihmiselle luontaista, ja sillä taklataan liikuntaan innostamattomuuden parahdus.”
Hän kehottaa porrastreenin lisäksi harrastamaan takaperin kävelyä, sillä molemmissa etenemismuodoissa työhön joutuvat samat lihasryhmät.
”Takaperin kävely on jäätävän hieno harjoite, ja siitä pitää tehdä kansallisurheilu.”
Hän antaa esimerkin valmentavasta harjoitteesta, joka sopii kaikille suomalaisille senioreista urheilijoihin kotona tehtäväksi.
”Ota neljä askelta eteen ja neljä taakse. Hae varpailla askel takaa, äläkä vain kaada painoa taakse jalan päälle. Aloita hitaasti ja lyhyella askeleella taakse. Tämä on paras harjoite estämään senioreiden kaatumiset ja poistamaan epätasapaino, joka syntyy vain eteenpäin menemällä.”
Tahkon huippu lähestyy. Jyrkkyyden vuoksi portaat katkeavat pieneltä matkalta. Mutkittelua puolestaan selittää liito-oravien pesäpuiden välttely.
Matkan varrella on opaskylttejä, joissa kerrotaan erilaisista porrasharjoitteista ja venyttelyistä. Yhdessä kuvassa otetaan kaksi askelta kerralla, toisessa kädet ovat niskan takana – osassa keskitytään venyttelyyn.
Muutaman kokeilun jälkeen huomaan keskittyväni maisemiin ja päätän siirtyä omaan kävelyrytmiini. Tulkoon kunto ja voima ulkoilun oheistuotteina, jos ovat tullakseen.
- Osaston luetuimmat
