


Iso tontti, oma ranta, ei lähinaapureita. Siinä kolmekymppisten Sini Honkasen ja Juho Seppälän tärkeimmät kriteerit, kun he ryhtyivät etsimään omakotitaloa runsaat pari vuotta sitten. Pariskunta asui rivitalossa Espoossa, ja oli selvää, että pääkaupunkiseutu saa jäädä.
"Lähdimme parempien talvien perään ja halusimme ilmaa ympärille. Vaihtoehtoina olivat Lappi ja Etelä-Karjala, josta olen kotoisin. Parempien työmahdollisuuksien vuoksi päädyimme tänne", Honkanen kertoo Etelä-Karjalan Rautjärvellä.
Asuinpaikan valintaan vaikuttivat vahvasti harrastukset. "Viihdymme luonnossa ja halusimme kasvattaa siperianhuskyja", valjakkoajossa kilpaileva Honkanen kertoo.
Sopiva kohde löytyi nopeasti. Seppälä ihastui paikkaan heti. "Tämä on mukavan syrjässä, lähellä vettä sekä kaunista luontoa."
Tärkeä kriteeri olivat myös verkkoyhteydet.
Kauppahinta tuntui sopivalta. "Pääkaupunkiseudulla asunnot ovat kalliita. Oli mukava huomata, että täältä koti löytyisi huomattavasti pienemmällä lainataakalla", Honkanen kertoo.
Hirsinen talo on rakennettu vuonna 1989, ja siinä on runsaat sata neliötä. Se on juuri sopivasti. Avaran tuvan lisäksi on sauna ja pesutilat, makuuhuone sekä vierashuone, joka toimii myös etätyötä tekevän Sinin työhuoneena. Aluksi häirinnyt mökkimäinen tunnelma hävisi keittiöremontilla ja maalaamalla. Pihalla on tilaa koirien tarhoille sekä juoksutusalueelle. Ikkunoista avautuu maisema Sarajärvelle, jossa pääsee talvella ajamaan valjakkoa ja kesällä melomaan.
"Koirakasvattajan ja luontoihmisen paratiisi", Honkanen toteaa.
Maaseudulla asumiseen liitetään usein runsas yksityisautoilu, mutta pariskunta autoilee vähän. Seppälä ajaa töihin Imatralle 40 minuuttia suuntaansa, mutta paras viikonloppu on sellainen, jona autot eivät liiku. Silloin suunnataan risukeittimen ja koirien kanssa lähiluontoon.
"Luontoa ja vuoden kiertoa tulee seurattua tarkasti, kun luonto on koko ajan lähellä", Seppälä sanoo katsoessaan ikkunasta järvelle.