Heidi Silvanin uutuusromaanissa sukelletaan ahdistuneisuushäiriöön liittyvän mutismin kiinnostavaan maailmaan

Nelli elää kaikin puolin tavallista 15-vuotiaan elämää. Hän nauraa ystäviensä kanssa, leikittää pikkuveljeään ja on erityisen kiinnostunut kieliopista. Eräänä päivänä Nellin elämä ei kuitenkaan ole enää tavallista. Sanat vain katoavat. Nelli kuulee ne päänsä sisällä, mutta hän ei saa puristettua suustaan ulos kuin yksittäisiä kirjaimia. Jos niitäkään.

Aikuiset ovat ymmällään. Miten teinityttö, joka välillä porisee ongelmitta, jähmettyy toisinaan totaalisesti?

Heidi Silvanin Puhu, Nelli, puhu -nuortenkirjassa käsitellään niinkin epätyypillistä asiaa kuin ahdistuneisuushäiriöön liittyvää mutismia. Vaikka nuo sanat olisivat ennakkoon vieraita, Silvan osaa kuvata fyysisiä tunteita ja päässä suhaavaa ajatusrallia niin hyvin, että lukija pystyy vaivatta ymmärtämään miltä Nellistä tuntuu.

Kirjaa ei ole kuitenkaan ahdettu täyteen pelkkää diagnostiikkaa, vaan se kuvaa hienosti nuorten elämän tärkeitä ja kauhistuttavan jännittäviä hetkiä. Sitä, miten ystävät jaksavat tsempata ja nähdä toivonkipinän jokaisessa sydänsurussa. Ja sitä, millainen nokkimisjärjestys koulun käytävillä vallitsee ja toisaalta kuinka helposti kaiken tuon voi unohtaa bileiden tanssilattialla.

Puhu, Nelli, puhu on perushyvä nuortenkirja, joka tarjoaa kurkistusluukun jälleen yhteen erilaiseen elämään.