Koiramme on odottamisen mestari, ja sinäkin voit oppia siltä nämä 7 asiaa

Toki koira-asiantuntijat tietävät, millainen hermorakenne ja koulutus vaaditaan siihen, että koira odottaa stressaantumatta, mutta itse mielelläni selitän koiramme ominaisuuksia sen taustalla ja afrikkalaisuudella.

Koiramme on nimittäin aina ollut synnynnäinen odottaja. Odottaminen on sille helppoa ja jonkinlainen mielentila.

Senegalissa asuessamme koira oli muutaman kerran mukanani kenttämatkoilla, ja saatoin sitoa sen puun alle odottamaan kokousteni ajaksi. Se kaivautui hiekkaan, tarkkaili maailmanmenoa tai torkkui ja oli tyytyväinen.

Suomessa se on samanlainen. Jos jätän sen odottamaan, se tyytyy osaansa ja vain odottaa.

Ollapa itsellä sama taito. Olemme tottuneita siihen, että asioita tapahtuu nopeassa tahdissa ja yhtäkkinen hitaus tai odottaminen voi tuntua suorastaan tuskastuttavalta. Usein alkaa ärsyttää esimerkiksi jo se, jos kännykän toiminnot ovat muutaman sekunnin normaalia hitaammat.

Monien arvokkaiden asioiden toteutuminen elämässä vaatii kuitenkin aikaa ja odottamista. Pidän kärsivällisyys-sanasta, sillä siihen kietoutuu kärsimys. Kärsivällisyyden ei tarvitse aina sisältää kärsimystä mutta usein näin on.

Ponnistelu jonkin tavoitteen saavuttamiseksi voi olla kärsimystä mutta palkitsevaa. Nykyihmiselle ponnistelua voi olla keskittyminen yhteen asiaan kerrallaan. Tutkimuksen mukaan tietotyöntekijät käyttävät yhteen tehtävään keskittymiseen 47 sekuntia ennen siirtymistä seuraavaan.

Vaarini antoi minulle yhden lastenkasvatusvinkin ja se kuului näin: Opeta heille kärsivällisyyttä.

Yksi lapsistani on impulsiivinen ja ärhäköityy nopeasti. Lopulta tehokkain harjoitus toiminnan kannalta on se, ettei tunnekuohussa toimi tavalla, jota ehkä myöhemmin harmittelee. Hengitä, ota aikalisä tai harjoita kärsivällisyyttä – miksi sitä haluaakin kutsua.

Luin yhdestä artikkelista keskittymiskykyä parantavia asioita ja naurahdin, koska afrikkalainen koirani olisi oikeastaan voinut opettaa samat asiat post it -lappujen kirjoittamista lukuun ottamatta.

1. Liiku enemmän – liike on lääke, joka parantaa elämänlaatua ja tuo iloa ja lisää keskittymiskykyä. Jos minua ei viedä kunnon lenkille, juoksen itsekseni ympyrää.

2. Käy aamulla ulkona, minäkin käyn. Jos on kamalan kurja sää, kuten Suomessa yleensä aina on, voi käynti olla lyhytkin.

3. Nuku enemmän. Olet rauhallisempi. Me koirat nukumme paljon ja jos emme saa nukkua, reagoimme herkemmin ympäristön ärsykkeisiin.

4. Kun pääset sähköpostien ja viestien ääreen, lue ne huolella ja vastaa saman tien. Minäkin hoidan yhteydenpidon lenkillä. Kun et ole sähköpostin ääressä, älä yritä vilkuilla ulos ja katsoa, jos olisi tullut viestejä.

5. Ole rohkeasti oma itsesi. Ota hyvä ryhti ja kulje pää pystyssä. Ota fyysinen tilasi.

6. Salli vitoskohta myös muille. Älä tuomitse ketään, ainakaan ennen kuin olet haistellut tilanteen ja kaverin läpikotaisin.

7. Painaudu välillä laumasi kylkeen. Arvosta läheisiäsi. He eivät ehkä ole täydellisiä mutta et ole sinäkään. Tai me koirat kyllä olemme mutta nämä ohjeethan oli laadittu teille ihmisille.

Hyvää kärsimysviikkoa. Sekin päättyy juhlaan.

anni.takko@felm.org

Kirjoittaja on pitkään Nepalissa ja Senegalissa työskennellyt Suomen Lähetysseuran lasten oikeuksien asiantuntija, joka uskoo siihen, että jaettu suru puolittuu ja ilo kaksinkertaistuu.