Leena Suojala kasvattaa Lammilla pihassaan myös viiniköynnöksiä. Hän valmistaa niistä mehua. Kuva: Jarno Mela
Eläinlääkäri Leena Suojala ihmettelee, miksi naiset eivät kelpaa MTK:n johtoon – ”Kuka tekee työt, kun miehet ovat kokousmatkalla”
Leena Suojalan mukaan ihminen ei pysty koskaan täysin tulkitsemaan eläinten tunnetiloja.TilaajalleHämeenlinna
Leena Suojala asuu puolisonsa Matin kanssa vanhassa maalaistalossa Lammilla Lieson kylällä. Lammi liittyi osaksi Hämeenlinnaa vuonna 2009. Kuva: Jarno MelaLeena Suojala jäi vastikään eläkkeelle MTK:n eläinlääkärin tehtävästä. Energisen naisen kalenteri on silti täynnä.
”Minulla on edelleen y-tunnus, mutta eläinlääkärin praktiikkaa en harjoita. Olen kyllä käynyt vetämässä parina aamuna kylällä vasikoita hätätilanteessa. Teen yhä konsultointia eläinlääkärinä ja syksyllä pidän muutaman luennon.”
Suojala seuraa tarkasti ajankohtaista keskustelua lintuinfluenssasta. Ruokavirasto määräsi viime viikolla kaikki ketut ja supikoirat lopetettavaksi turkistarhoilta, joilla on todettu lintuinfluenssatartunta.
”Ruokavirasto on hoitanut turkiseläinkuvion niin kuin pitääkin. Toimenpiteiden täytyy perustua lainsäädäntöön eikä siihen, että joku huutaa somessa. Kaikki ovat nyt oman elämänsä epidemiologeja koronan jälkeen”, hän kummastelee.
Leena Suojala asuu puolisonsa Matin kanssa vanhassa maalaistalossa Lammilla Lieson kylällä. Lammi liittyi osaksi Hämeenlinnaa vuonna 2009.
”Olen edelleen vahvasti lammilainen identiteetiltäni.”
Suojala on keskustan kolmannen kauden kaupunginvaltuutettu. Hän istuu myös kaupunginhallituksessa, maakuntahallituksessa ja hyvinvointialueen aluevaltuustossa. Paikallispolitiikan harrastus on muuttunut myös työksi.
”Kuntaliitos on näivettänyt Lammia. Liike-elämä kuihtuu ja palveluista tapellaan. Lukio pitää säilyttää, muuten täällä käy totaalinen kato, jos pitäjässä ei ole enää opettajamassaa.”
Ykä Kaavilta myi ennen talvisotaa valmistetun soppatykkinsä meille Tori.fi -sivuston kautta.
Lieso on virkeä maaseutukylä. Suomen vanhin pienpanimo Lammin Sahti sijaitsee Liesolla ja myös kyläkahvila palvelee ympäri vuoden. Suojala toimii Lieson maa- ja kotitalousnaisissa.
”Toiminnassa on mukana noin 50 naista. Kyläläisten lisäksi aktiiviseen yhdistykseen kuuluu kirkonkylältä eläkkeelle jääneitä opettajia.”
Tässä yhteydessä ei voi olla mainitsematta Lieson kylän soppatykkiä. 75 litran kenttäkeittiössä on valmistettu muun muassa sahtia ja piimäjuustoa. Tarjoiltavaa riittää ainakin sadalle hengelle ja ruoka pysyy tykissä lämpimänä vähintään kuusi tuntia.
”Omistamme soppatykin kolmen naisen porukalla. Minä olen entinen eläinlääkäri, Kaija Mattila on entinen kyläkauppias ja Anneli Mökkälä pitää lypsykarjatilaa. Nimimerkki Ykä Kaavilta myi ennen talvisotaa valmistetun soppatykkinsä meille Tori.fi -sivuston kautta”, Suojala hymyilee.
Kyseessä on alkuperäinen Teuvan keittimen valmistama hevosvetoinen kenttäkeitin, vuosimallia 1929.
Puilla toimiva kenttäkeittiö porisee muun muassa hirvipeijaisissa, syntymäpäivillä ja kyläjuhlissa. Naiset myös vuokraavat soppatykkiä sadan kilometrin säteellä.
”Semmoista keliä ei ole, että soppatykin pesä ei syttyisi palamaan. Kun satoi vaakasuorana räntää, se syttyi yhdellä tulitikulla. Lohikeitto on in kesällä, mutta talvella lämmitämme esimerkiksi hernekeittoa, puuroa, lihakeittoa ja hirvikeittoa.”
Eläinlääkärin ammatti oli Leena Suojalalle luonteva valinta, sillä hän tottui eläimiin jo lapsena lypsykarjatilalla Hausjärvellä. Kotitila on nyt veljenpojan hallussa.
Työura alkoi kunnaneläinlääkärin sijaisuudella itärajalla Tuupovaarassa vuonna 1983. Suojalalle on jäänyt elävästi mieleen, kuinka hänet hälytettiin ensimmäisenä kesänä päivystysvuorossa Kontiorannan varuskuntaan, koska hevonen oli astunut tikkuun.
”Oli myöhäinen lauantaina-ilta. Helvatin iso suomenhevonen oli raivona ja heitteli jätkiä ympäriinsä. Valtavan pitkä tikku törrötti suoraan hevosen kaviossa”, Suojala muistelee.
Tapaus päättyi onnellisesti. Hevonen sidottiin pakkopilttuuseen, nuori eläinlääkäri sai rauhoitusaineet sisään ja tikku kiskottiin kaviosta irti.
Pohjois-Karjalasta Suojala siirtyi kunnaneläinlääkäriksi Korpilahdelle. Miehensä Matin hän kohtasi Agentsin keikalla 1987 Turengin Kuumolassa. Seuraavana vuonna Leena muutti jo puolisonsa kotitilalle Lammille.
”Meillä oli alkuun navetassa vielä 14 lehmää. Matti luopui eläimistä vuonna 1995. Isäntä kävi ProAgrian maidontuotannon kannattavuuskurssin ja lehmät lähtivät heti seuraavana vuonna”, Suojala naurahtaa.
Eläinlääkärin ammatti oli Leena Suojalalle luonteva valinta, sillä hän tottui eläimiin jo lapsena lypsykarjatilalla Hausjärvellä. Kuva: Jarno MelaLammin kunnaneläinlääkärinä hän työskenteli pitkän rupeaman 1996–2010. Suojalan mielestä tuotantoeläinpraktiikassa on omanlainen hohtonsa. Yleensä eläinlääkäri tulee kutsuttuna paikalle, kun tilalla on joku hätätapaus.
”Toimit parhaan tietosi ja taitosi mukaan ja ratkaiset ongelman. Asiat jäävät harvoin venymään ja vanumaan. Palaute on täysin välitön ja 99,8 prosenttisesti se on positiivinen. Hyväntekemisen eetos saa eläinlääkärin jaksamaan työssään.”
Suojalan mukaan ihminen ei pysty koskaan täysin tulkitsemaan eläinten tunnetiloja. Tämän vuoksi eläinlääkäri voi tehdä ratkaisuja vain todennäköisyyksien perusteella. Kokemuksesta on tietenkin suuri hyöty työssä.
”Edes omasta koirasta ei välttämättä tiedä, mitä sen päänupin sisällä liikkuu. Ja mikä on esimerkiksi suden tarkoitus, kun se raatelee muutaman lampaan. Naksahtaako sillä vain saalistusvietti päälle lampaiden lähtiessä pakoon”, Suojala pohtii.
Palaute on täysin välitön ja 99,8 prosenttisesti se on positiivinen. Hyväntekemisen eetos saa eläinlääkärin jaksamaan työssään.
Leena Suojala ehti toimia Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton asiantuntijaeläinlääkärinä 13 vuotta ennen eläkkeelle jäämistään. Hänen mukaansa MTK vaikuttaa ulospäin konservatiiviselta, mutta oikeasti järjestö toimii modernilla dynamiikalla.
”Edunvalvonnassa ei voi elää Kekkosen aikaa. Heikki Haavisto on MTK:n Kekkonen, mutta ehkä tästäkin päästään ylitse. Järkytyin hyvällä tavalla siitä, että olin MTK:ssa täysin omieni joukossa.”
Yhdestä asiasta Leena Suojala antaa kritiikkiä entiselle työnantajalleen. Naisten rooli on vahvasti pimennossa MTK:n johtoportaassa.
”Kuka tekee kotona työt, kun ukot ovat kokousmatkalla, kysyn vaan.”
Suojala on törmännyt monissa yhdistyksissä samaan ongelmaan. Kun nainen aloittaa puhumisen, joku mies keskeyttää hänet ja puhuu itse samasta asiasta omana oivalluksenaan.
”Tämä kummallinen ilmiö sieppaa minua suunnattomasti”, Suojala sanoo.
Leena Suojalan mukaan ihminen ei pysty koskaan täysin tulkitsemaan eläinten tunnetiloja. Kuva: Jarno MelaLeena Suojala
Vuonna 1960 Hausjärvellä syntynyt eläinlääkäri. Ylioppilas Riihimäen lukiosta 1979, eläinlääketieteen lisensiaatti 1986.
Väitteli eläinlääketieteen tohtoriksi vuonna 2010 Helsingin yliopistosta. Väitöstutkimus käsitteli antibiottien käyttöä naudan utaretulehduksen hoidossa. Väitöksen nimi: Bovine mastitis caused by Escherichia coli: clinical, bacteriological and therapeutic aspects.
MTK:n eläinlääkäri 2010–2023. Työskenteli sitä ennen muun muassa Lammin ja Korpilahden kunnaneläinlääkärinä.
Keskustan Hämeenlinnan kaupunginvaltuutettu. Kuuluu myös Hämeenlinnan kaupunginhallitukseen. Hämeen maakuntahallituksen ja Kanta-Hämeen hyvinvointialueen aluevaltuuston jäsen.
Perheeseen kuuluvat puoliso Matti ja tytär Maria. Asuu Lammilla.
MTK:n asiantuntijaeläinlääkärinä Leena Suojala väitteli usein mediassa eläinoikeusaktivistien kanssa. Hänen mukaansa Animalian kanssa vuoropuhelu ei toiminut, koska tuottajat leimattiin järjestössä tunnepohjaisesti pahoiksi ihmisiksi.
Sen sijaan Suojala antaa kiitosta Suomen eläinsuojelulle (SEY) pragmaattisuudesta.
”He tekevät oikeasti käytännön eläinsuojelutyötä ympäri Suomea.”
Suojalan mukaan monien eläinsuojeluihmisten suuri unelma on muuttaa maalle omavaraisiin olosuhteisiin ja pitää siellä esimerkiksi lampaita, hevosia ja kanoja.
”Mietin, että onko eläinsuojeluporukan kritiikissä mukana pikkuisen kateutta. He eivät halua antaa unelmaansa jollekin muulle ja maataloustuottaja saa siitä vielä rahaa.”
- Osaston luetuimmat
