Pesu, klippaus, selkälinja ja näyttelypäitset päähän – vasikka on valmis näyttelyyn

Pohjois-Karjalan karjakerhon näyttelyvalmennuskurssilaiset komeassa rivissä. Kuva: Lari Lievonen

Pohjois-Karjalan karjakerhon Outi Hännikäinen toi poikansa Riku Hännikäisen kurssille kaverinsa Joona Kinnusen kanssa. Kuva: Lari Lievonen

Netta Rummukainen opastaa vasikan selkälinjan laitossa Emmi Räsästä. Kuva: Lari Lievonen

Milja ja Tuuli Turunen keskittyneinä viimeistelemässä vasikkaa näyttelykuntoon. Kuva: Lari Lievonen

Vasikoita on kuulemma hieman totutettu päitsiin, klipattu niitä ei ole koskaan, siitä huolimatta ne seisovat suurimman osan ajasta kauniisti paikallaan.

Osa lapsista on karjatilan kasvatteja, osa ei, kaikki kuitenkin käsittelevät eläimiä varmoin ja rauhallisin ottein.

”Meillä on kotona kaksi hevosta, kaksi koiraa ja kaksi kania”, luettelee Milja Turunen Lieksan Vuonisjärveltä. Vasikat ja lehmät ovat tulleet tutuiksi enon navetassa. Näyttelyvalmennuskurssille Milja halusi osallistua, koska tykkää vasikoista.

Karjakerhon kurssi järjestettiin Liperissä Sulkaman tilalla viime viikolla. Tilan emäntä Kaija Rummukainen on huomannut, että vasikoiden klippaaminen ja taluttelu kiinnostaa myös muita kuin karjatilojen kasvatteja.

Perheen tytär Netta Rummukainen on innostunut karjanäyttelyistä ja eläinten esittämisestä, mutta vasikoiden hoito on mukavaa myös tyttären kaverista, joka on henkeen ja vereen hevostyttö.

Karjakerhon kurssille osallistui kahdeksan lasta ja yhdeksän aikuista. Aikuiset muistuttavat, että näyttelyharrastus vaatii ehdottomasti aikuisen tuen.

”Tämä on hauska harrastus, missä saa olla eläinten kanssa, se viehättää niin karjatilan lapsia kuin myös muita.”

Netta Rummukainen kertoo, että hänen innostuksensa lähti halusta taluttaa vasikoita.

”Eivät vanhemmat olleet käyneet karjanäyttelyissä, minä niitä innostin.”

Hän on käynyt kursseilla opettelemassa karjan valmistelua näyttelyä varten. Hän harmittelee, että osa ihmisistä pitää näyttelyitä lehmien missikisoina.

”Näyttelyt ovat hyvä paikka kehittää omaa karjasilmää.”

Sulkaman tilalta lähdetään useammin ilman omia eläimiä näyttelyihin kuin eläinten kanssa. ”Reissut ovat kalliita ja niitä varten pitää varata monta matkapäivää”, sanoo äiti Kaija Rummukainen.

Mutta aina kun mahdollista, Netta Rummukainen kertoo lähtevänsä ainakin katsomaan karjanäyttelyitä.

”Onhan se näyttävän näköistä, kun kaikki esittäjät ovat pukeutuneet valkoisiin ja eläimet on laitettu hienoksi.”

Parasta näyttelyharrastuksessa on kuitenkin kannustava ja auttavainen ilmapiiri.

”Ketään ei jätetä yksin, vaan autetaan. Siellä ei tosiaan tarvitse tietää kaikkea, vaan apua saa aina.”