Verhoile vanha tuoli itse – ei vaadi erityistaitoja

Nopein ja helpoin tapa muuttaa tuolien ilmettä sisustuksen mukaan on verhoilu.

Uuden päällisen voi kiinnittää edellisten kerrosten päälle ohjeessa kuvatulla tavalla niin, että kankaan reuna kiinnitetään edellisiä verhoiluja pidemmälle istuinlevyn pohjassa. Näin kangas voidaan myös poistaa vanhoja kerroksia vahingoittamatta.

Edellisistä kerroksista voi päätellä huonekalun ikää. Näissä 1940-luvun tuoleissa oli käytetty jacquard-kudottua kangasta. Entisöidessä kannattaa käyttää samantyyppistä kangasta.

Kun huonekalujen verhoiluista on kadonnut jämäkkyys tai muoto, verhoilu on uusittava pehmusteita myöten.

Matalissa istuintyynyissä sopii käytettäväksi verhoilu- tai harmaavanu, mutta ohut vaahtomuovikin käy. Muhkeissa muodoissa käytetään jousituksia, meriheinää, kierrätystekstiilikuitua eli flokkia sekä käsin ommeltuja tukirakenteita.

Vaativat verhoilut uusii osaava verhoilija, mutta kansalaisopistot järjestävät amatööreille kursseja, joista saa ohjausta ja tarvittavia työvälineitä käyttöönsä.

Verhoilukangasta valittaessa on huomioitava hankauksenkesto ja nyppyyntyminen, joista osaava kangasmyyjä voi kertoa. Sisustuskankaissa käytetään myös palonsuojausta. Kannattaa kuitenkin miettiä, ovatko kemikaalit keittiön tuoleissa tarpeen.

Tuolin istuinlevyn kaltaisissa helposti uusittavissa verhoiluissa voi käyttää kierrätettyjä kankaita tai jämäpaloja.

Kangas joutuu eniten koetukselle istuinosan etukulmista: näppärä edellinen omistaja olikin kiinnittänyt esimerkkituolien etukulmiin vahvikekankaat.

Lapsiperheessä vanhan verhoilun päälle voi kiinnittää ohuen pinnoitetun kankaan, joka kestää käytössä pahimpien sotkuvuosien yli.

Näin verhoilet vanhan istuimen

Tuoli rakentuu puurungosta ja 
istuinlevystä, jonka mukavuutta lisää napakka pehmuste.

Tarvikkeet:

Ruuvimeisseli ja pihdit, vasara, niittipyssy ja sakset. Materiaaleiksi valittiin verhoiluvanu ja kaksi puuvillakangasta: toinen aluskankaaksi ja toinen verhoiluun. Leikkaa aluskangas ja verhoilu­kangas riittävän suuriksi, jotta pystyt kiristämään kankaita ja kiinnittämään kulmat hyvin. Istuimiin sopii tiivis, paksuhko puuvilla tai sekoite­kangas. Tuolien mustavalkoinen kangas on suunnittelija Marianne Valolan Naisten päivä -puuvilla­kangasta, joka on kaunis vastalause rumille sanoille ja asenteille.

1. Vanhaa verhoilukangasta tai pehmusteita ei tarvitse irrottaa, jos ne ovat kunnossa ja hyvin kiinnitetyt. Nämä tuolit olivat kärsineet kosteudesta, joten riisuminen oli tarpeen. Irrota verhoilukangas talttapäisellä ruuvimeisselillä ja pihdeillä. Jotta uuteen kankaaseen ei tulisi rispaantumia, on puuhun jumiutuneiden niittien jalat koputeltava vasaralla sisään.

2. Tässä tuolissa oli käytetty harmaavanun kaltaista kierrätyskuitulevyä. Tämän tuolin pehmusteen ei kuulu ulottua reunojen yli, sillä istuinlevy ei enää mahtuisi paikoilleen. Leikkaa verhoiluvanusta kaksi palaa, joista toinen on istuinlevyä pari senttiä pienempi ja toinen ulottuu reunoille.

3. Aluskangas pitää pehmusteet paikallaan. Kiinnitä se ensin etureunasta muutamalla niitillä ja vedä kämmenellä istuinta pitkin tiiviiksi pehmusteen päälle. Niittaa takareuna muutamalla niitillä kiristäen kangas napakaksi. Kiinnitä ensimmäiset niitit kallelleen siten, että toinen niitin jalka jää hieman näkyviin. Näin saat niitit irti, jos kangasta pitääkin kiristää. Kiinnitä ensin etu- ja takareunat, sitten sivut. Jätä kulmiin työskentelyvaraa.

4. Tasaisen kulman saat, kun leikkaat kankaaseen halkiot kohtisuoraan kulmista. Kiristä kumpaakin lievettä erikseen ja kiinnitä yhdellä niitillä niin, että tuolin keskikohtaa kohti tulee laskos. Niittaa jono kulman 
ympäri. Kiinnitä verhoilukangas aluskankaan päälle samaan tapaan. Leikkaa ylimääräinen kangas noin sentin päästä niiteistä. Jos pelkäät kankaan liestymistä, levitä yleisliimaa kankaaseen niittirivin kohdalle, anna kuivua ja leikkaa ylimääräinen kangas pois. Kiinnitä istuin tuoliin. Näissä tuoleissa istuinlevyt kiinnitetään ruuveilla etu- ja takareunojen listoihin.