Katso, kuinka sujuvasti villa lähtee lampaalta ammattikeritsijän käsittelyssä ‒ työ vaatii hyvää fyysistä kuntoa

Lammastila Satalammasta Polvijärvellä ottaa kaiken lampaista saatavan villan talteen. Pääosa myydään kehräämölle, ja huonommat villat päätyvät esimerkiksi taimikoihin estämään hirvituhoja tai hevosille jalkojen lämmikkeiksi, kertoo lampuri Heli Jolkkonen.

Hän keritsee osan noin 350 lampaasta itse, mutta suurimman osan urakasta hoitaa ulkopuolinen ammattilainen.

”En ole itse niin nopea kerimään, että se kannattaisi. Nykyisin villasta maksetaan sen verran, että se alkaa kattaa ainakin keritsijän palkkion. Minulle on villan laadun lisäksi tärkeää, että keritsijä käsittelee eläimiä hyvin ja rauhallisesti”, Jolkkonen sanoo.

Tällä kertaa Jolkkosen tilalla ahkeroi lokakuussa virolainen Siim Sellis. Hän on yksi muutamista ulkomaalaisista, jotka tekevät kerintää keikkatöinä Suomessa. Ammattilainen keritsee yhden lampaan noin parissa minuutissa.

Lisäksi hän kasvattaa myös itse lampaita ja kiertää keritsijänä Virossa. Suhtautuminen villaan on miehen kotimaassa toisenlainen kuin Suomessa.

"Täällä halutaan etenkin nykyisin siistiä villaa, ja lähes kaikilla tiloilla on kerintäpäivänä myös lajittelija paikalla. Virossa villa menee lähinnä roskiin tai lannoitepelletin raaka-aineeksi, langan tekeminen on tosi harvinaista", Sellis kertoo.

Sellis on Polvijärvelle tullessa kerinnyt jo keskimäärin sata lammasta päivässä kolmen viikon ajan. ”Vähän saattaa illalla väsyttää, mutta ei muuta”, entinen kilpahiihtäjä vakuuttaa ja toteaa, että hyvästä pohjakunnosta on alalla apua.

Korona-aika villitsi käsitöitä karttaneetkin tarttumaan neulepuikkoihin. Yhä useampi halusi puikkoihinsa kotimaista villaa. Villabuumin iskiessä kehräämöjen kapasiteetti ei riittänyt vastaamaan kysyntää, ja lankapuotien hyllyille iski puute kotimaisesta.

Tunteet kuohuivat, kun uutisoitiin, että suomalaisesta villasta noin 70 prosenttia päätyi hävikkiin. Hävikin todellista määrää on vaikea laskea tarkasti, sillä tilastoja siitä ei ole olemassa.

Tilanne on parissa vuodessa parantunut selvästi, kertovat alan toimijat.

”Luvut ovat kääntyneet. Noin 70 prosenttia villasta otetaan talteen ja vain noin kolmannes päätyy hävikkiin. Isoista tiloista valtaosa hyödyntää nykyään villat”, arvioi Suomen Keritsijäyhdistyksen puheenjohtaja Lauri Tolonen.

”Suurelta määrältä se kuulostaa, mutta on mahdollinen. On todella hienoa, että näin huomattava muutos on tapahtunut parin kolmen vuoden aikana”, kommentoi villan hyötykäyttöä edistävää ProAgrian hanketta vetävä Anu Pentti.