Sinkkuelämää ruotiva opus saa lapsiperhe-elämän näyttämään täydelliseltä idylliltä
Henriikka Rönkkönen: Bikinirajatapaus. 176 sivua. Atena.
Omakohtainen Bikinirajatapaus ruotii sinkkuelämän iloja ja suruja. Romaanissa ehditään kokeilla äitipuolen roolia ja harrastella lomaromanssia. Lisäksi kirjassa kuvaillaan seikkaperäisesti erilaisia treffipalvelusäätöjä, joissa viestittelyn rytmillä ja sisällöllä yritetään tasapainoilla kohti parisuhdetta.
Kirja on periaatteessa kiva: omakohtainen ja rohkea. Itse nautin siitä, että se sai oman lapsiperhe-elämäni näyttämään täydelliseltä idylliltä. Ei yksinäisyyttä! Ei moniselitteisiä viestejä tai vaihtuvien parisuhteiden jatkuvaa alkukankeutta! Ei parisuhdestatuksen selittelyä!
Osa henkilökohtaisen elämän kuvailuista menee yksityiskohtaisuudessaan ällöttäväksi. Ne rikkovat kiitettävästi naiskuvaa, jossa naarasihmiset ovat hajuttomia, mauttomia, pelokkaita ja rajoittuneita, aivan eri lajia kuin miehet.
Kehollisuus voisi kuitenkin olla myönteisempää ja nautinnollisempaa. Nyt ruumiillisuus ikään kuin jaetaan haluttavaan ja realistiseen käytökseen, vaikka naiset ovat ihania juuri kokonaisuuksina.
Oman elämäni merkittävin sinkkuviihde oli Sex and the City eli Sinkkuelämää -sarja. Siinä on paljon samaa kuin Bikinirajatapauksessa, joka vie itsenäisen naisen identiteetin vielä pidemmälle ja vapautuneemmaksi. Silti naisen tarkkailu vain ihmissuhdestatuksesta käsin tuntuu auttamattomasti vanhanaikaiselta.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
