
”Minä meen mettään aina kun vaan voin. Se on mun henkireikäni. Yleensä olen siellä kolmesta kuuteen tuntia kerralla”, Juha Mieto selittää.
On uskottava todeksi se, mitä Mieto-kirjoissa kerrotaan. Iso mies ei tiedä mitään parempaa kuin väsyttää itsensä metsätöissä rommeltamalla.
Rommeltaminen on Mietaan kielellä sama kuin rysähyttäminen, mikä taas tarkoittaa homman hoitamista niin, että oksat lentelevät. Tällä asenteella hän on muun muassa moninkertainen klapin tekemisen Suomen mestari.
Työhulluus näkyi jo murrosikäisenä. Yhtenä koulukeväänä Juha kuori 30 mottia paperipuuta. Keskikoulun jälkeen Mieto tienasi puusepänverstaassa markan tuntipalkan sijasta urakalla 12 markkaa tunnissa. Nuorukaisen mentyä 19-vuotiaana armeijaan hänen tilalleen ostettiin viilutuskone.
Juha Mieto ymmärsi metsistä jo nuorena. Hänen oma isänsä teki talvisin metsätöitä ja kävi metsätaitokisoissakin. Juha kulki mukana.
”Se on saletti, että tierän paljon mettäasioista, vaikka en ole niitä kouluja käynyt. Mutta silimä on kehittyny.”
Mieto on ollut sekametsän kannalla nuoresta pitäen. Esimerkiksi männyn istutus peltomaille oli suuri virhe. Kunnon tavaraa ei saatu.
”Männyystä on tullu pensasmaista ja osa on jouruttu hakkaamaan kuitupuuksi kesken kaiken. Sekamettä on hyvä.”
Mieto sanoo viettävänsä metsässä kaikki mahdolliset vapaansa.
”Mulla on Kurikassa 50 hehtaaria mettää hajallaan viiressä palassa. Mitään en saanu perintönä, vaan kaikki on otettu omasta selkänahasta.”