Onko vanhoilla pöytähopeilla enää mitään arvoa? Selvitimme, mihin niitä voi myydä ja millä hinnalla

Keittiön laatikoston perukoilla helisi kolme settiä hopealusikoita.

Yhdet ruusukoristellut, yhdet pelkistetymmät nimikirjaillut ja yhdet, joissa lukee KOP ja varressa nököttää neljä pankin logosta tuttua oravaa.

Pöytähopeiden etsimisvimmaa edelsi puhelu Suomen jalometallikierrätyksestä (SJMK), jonka puhelinmyyjä ei hyväksynyt kieltävää vastausta, vaikka painotin, ettei kierrätettävää juuri löydy.

Ei ainakaan arvokasta kultaa, mutta hopeakin kuulemma kelpaa.

SJMK:n kierrätyskuori saapui postitse. Koukkuna oli, että ellei kuorta palauta parissa viikossa edes jonkun rihkamakorun kera, joutuu maksamaan palvelulle 18,50 euroa.

Rasituin ja ärsyynnyin, mutta aloin kuuliaisesti kaivella lipastoja.

SJMK ei myy esineitä eteenpäin, vaan seuloo joukosta arvometallit sulatettavaksi. Ajan patinoimat lusikat kävivät heti sääliksi.

Ruusuin koristellut ovat liian kauniit sulatettaviksi. Sen sijaan pankin lusikat teki mieli nakata pussiin, mutta päätin kysyä ensin asiantuntijalta.

Matias Nikola arvioi pöytähopeiden arvoa.  Kuva: Jaana Kankaanpää

”Älä myy hopeaa sulatushinnalla. Meidän kauttamme voit saada arvoesineistäsi huomattavasti paremman hinnan, sillä pyrimme jatkamaan arvoesineen elämää. Esineet, jotka kelpaavat kiertoon sellaisenaan, arvioimme esineen todellisen arvon mukaan”, Suomen arvokierto Oy:n nettisivuilla lupaillaan.

Suuntasin oitis yrityksen toimistolle Espooseen. Pienen huoneen hyllyillä kiilteli Kalevala-koruja, aterimia ja koukeroisia kermakkoja.

Suomen Arvokierto Oy:n perustajaosakas Matias Nikola totesi heti kättelyssä, etteivät paikalle kiikuttamani ruusuaterimet ole hopeaa, vaan alpakaksi kutsuttua uushopeaa, joka koostuu kuparista, nikkelistä ja usein sinkistä. Setistä voisi saada kirpputorilla ehkä kympin.

Muut lusikat osoittautuivat hopeisiksi. Vein mukanani myös hopeisia serviettipidikkeitä, jotka kelpasivat ostettaviksi sellaisenaan. Sen sijaan pankin palkintolusikat 1970-luvulta ja pelkistetymmät kaiverretut lusikat joutavat saada uuden elämän uusina esineinä.

Serviettirenkaat Suomen arvokierto yrittää myydä eteenpäin sellaisenaan.  Kuva: Jaana Kankaanpää

Sain saaliistani enemmän rahaa kuin uskalsin toivoa, 115,20 euroa. 83-prosenttisesta hopeasta maksettiin 0,66 euroa grammalta ja 81,3-prosenttisesta 0,65 euroa grammalta.

Olin tyytyväinen, enkä lähtenyt kiikuttamaan aterimia toisaalle saatikka sullomaan kirjekuoreen, josta kauniit serviettirinkulatkin olisivat päätyneet sulatusuuniin.

Alpakka-lusikat pakkasin takaisin reppuun. Ehkä ne joskus vielä kilisevät kahvikupeissa.

Nikolan mukaan kullan hinta on noussut paljon, mutta hopean ei. Hyvällä tuurilla tietynlaisesta design-hopeasormuksesta voi saada pari sataa euroa, mutta sellainen on harvinaista.

Pronssiesineitä ei juuri osteta, ellei kyseessä ole ehjä koru, mutta niidenkin hinta on vaatimaton.

Suomen Arvokierrolla on myös kirjekuoripalvelu ja kauppaa voi hieroa sähköisesti lähettämällä kuvia.

Koteihin kertyy vuosien saatossa jos jonkinlaista arvotavaraa. Nykyään ihmiset ovat laiskoja putsaamaan hopeaesineitä.  Kuva: Jaana Kankaanpää

Hopeisia aterimia myydään pilvin pimein nettihuutokaupoissa.

Tori.fi-palvelun johtaja Jenni Tuomisto kertoo, että sivustolla oli joulun alla noin 360 ilmoitusta, joissa kaupattiin hopea-aterimia. Niiden hinnat vaihtelivat suuresti yhdestä eurosta peräti 6 500 euroon.

Suosituimpia ovat tunnetut brändit ja sarjat, jotka säilyttävät kiinnostavuutensa myös käytettynä. Sellaisia ovat esimerkiksi Chippendale, Tapio Wirkkalan Hopeasiipi, Kultakeskuksen Aino-, Tähkä-, Musla- ja Suomi-sarjat sekä Villeroy & Boch -aterimet.

Tuomiston mukaan kysyntäpiikkejä aterimille ilmenee erityisesti kesäjuhlien kynnyksellä sekä ennen joulua.

Hakusanoissa vilahtelee myös alpakka, joten kaikki eivät kaipaa juhlakattaukseensa jalometalleja.

Kotimainen Helakka tekee vanhoista hopealusikoista koruja ja uistimia. Korutaiteilija Annu Oksala kertoo, että hänen ostamiensa hopealusikoiden hinta määrittyy tapauskohtaisesti muun muassa tarpeen, kunnon ja romuhopean markkinahinnan perusteella.

”Jos lusikka on kauniisti muotoiltu tai erityisen hyvä korumateriaalina, olen valmis maksamaan siitä enemmän kuin pelkän hopean arvon.”

Oksala metsästää materiaalia kirpputoreilta, antiikkiliikkeistä ja huutokaupoista. Moni asiakas teettää omasta vanhasta hopeaesineestään uniikin korun, joka kantaa mukanaan suvun tarinoita.

”Koruja on teetetty esimerkiksi hää- tai ristiäislahjoiksi, jolloin lahjalla on aivan erityinen arvo. Se ei ole vain koru, vaan osa sukupolvien ketjua, muistoja ja tunteita, jotka kulkevat mukana arjessa ja juhlassa”, Oksala muotoilee.

Ehjät korut myydään usein käyttöön sellaisenaan.  Kuva: Jaana Kankaanpää

Hopeasta maksettavia hintoja on vertailtu tällä nettisivulla.