Meren jylhät vartijat

Jännitys ja odotus väreilevät ilmassa risteilyalus M/S Kertun irtautuessa Uudenkaupungin satamasta ja aloittaessa matkansa halki kauniiden saaristomaisemien.

Jo merimatka majakkasaarille on elämys, jossa on läsnä vahva romantiikan ja seikkailun tuntu.

Kun viimein horisontissa kohoaa Isokarin majakan kaukaa tunnistettava siluetti, saa näky väreet kulkemaan kehon läpi. Majakat ovat kesyttämättömän meren vartijoita ja armottoman saariston viimeisiä linnakkeita.

Isokarin majakan tapaan kaikki maamme majakat kätkevät sisäänsä runsaasti kiehtovaa merenkulun historiaa ja tarinoita menneiltä ajoilta.

Isokarin vuonna 1833 valmistunut punavalko­raidallinen majakka kohoaa keskellä majakkasaarta Uuden­kaupungin saaristossa. Saaren paljaat rantakalliot kuuluvat Selkämeren kansallispuistoon. Kuva: Tuomo Kesäläinen

Väyläviraston määritelmän mukaan majakka on kooltaan huomattavan, valaistun kiinteän turvalaitteen yleisnimitys. Majakoiden pääasiallinen tarkoitus on varoittaa laivoja joutumasta liian lähelle rannikkoa, avomeren kareja tai matalikkoja.

Majakat myötäilevät Suomen rannikkoa tasaisena nauhana. Majakoiden määrä vaihtelee lähteestä riippuen noin 30–60 välillä.

”Kysymys majakoiden määrästä on muuttuva ja tulkinnanvarainen, mutta voidaan sanoa, että Suomessa on noin 50 majakkaa”, kertoo Suomen majakkaseuran puheenjohtaja Ari Valio.

Mikä lasketaan majakaksi, vaihtelee listan laatijan mukaan ja vaikuttaa kohteiden määrään. Majakkalistauksissa esiintyy suurten majakoiden lisäksi pohjamajakoita, pookeja ja erilaisia loistoja.

”Määrittelemisen vaikeudesta kertoo, että kun valaisemattomaan pookiin, eli tunnusmajakkaan lisätään valolaite, siitä ei tule virallisesti majakkaa. Mutta kun majakasta poistetaan valolaitteet, säilyy se silti majakkana,” Ari Valio kuvailee määritelmien hankaluutta.

Utön majakka on Suomen vanhin toiminnassa oleva valomajakka. Utö on myös Suomen eteläisin ympäri vuoden asuttu kylä. Kuva: Tuomo Kesäläinen

Esimerkiksi Kirkkonummen Rönnskärin majakan valolaite poistettiin käytöstä jo lähes sata vuotta sitten, mutta rakennus listataan yhä majakkana, jollaiseksi se alun perin rakennettiin.

Majakan valolaitteella on huomattava teho. Isokarin majakan valo syttyi ensimmäisen kerran kesällä 1838 ja syttyy yhä aina hämärän tultua. Kuva: Tuomo Kesäläinen

Isokarin majakka on yksi massiivisimpia, sen valo kohoaa yli 49 metrin korkeuteen merenpinnasta. Nykyisin punavalkoinen majakka on historiansa aikana ollut keltainen ja mustavalkoinen.

Vuonna 2020 peruskorjatun majakan valo syttyi ensimmäisen kerran kesällä 1838 ja siitä asti se on opastanut Selkämeren kulkijoita oikealle reitille. Majakka on edelleen toiminnassa, ja sen valo syttyy aina hämärän tultua.

Saaren keskellä sijaitsevan majakkakylän historiallisten rakennusten kupeessa kohoavan majakan huipulta avautuvat esteettömät maisemat Selkämeren kansallispuiston karuille luodoille ja aavoille ulapoille.

Päästäkseen ulkotasanteelle nauttimaan maisemista ja nähdäkseen majakan valolaitteen, pitää varautua kiipeämään ylös noin 200 porrasta.

Astuessaan sisään majakan ovista kulkijan valtaa harras tunnelma. Isokarin majakan leveitä portaita kannattelee massiivinen, kirveellä hirsistä veistetty tukikehikko, joka luo tilaan kirkollista tunnelmaa.

Ehkä majakan rakennustöistä vastanneella kirkonrakentaja Pychlauksella on ollut vaikutusta tilan henkeen.

Majakoiden torneihin päästäkseen on kiivettävä jopa satoja portaita.  Kuva: Jaana Kankaanpää

Majakoiden ja kirkon yhteys konkretisoituu väkevimmin Helsingin Suomenlinnan majakassa. Sen valolaite sijaitsee vuonna 1854 ortodoksiseksi varuskuntakirkoksi valmistuneen Suomenlinnan kirkon tornissa. Majakkavalo sijoitettiin sinne vuonna 1929.

Toinen kirkollinen majakkaerikoisuus löytyy Utön saarella sijaitsevasta, Suomen vanhimmasta majakasta. Utön jykevän majakan tornista löytyy nimittäin maailmanluokan harvinaisuus, kappeli.

Siinä missä majakkakirkot on yleisen tavan mukaan rakennettu majakan alempiin kerroksiin, sijaitsee Utön majakan kappeli korkealla majakkatornissa, aivan linssihuoneen alla.

Utön majakan harvinaisuus on sen tornissa sijaitseva majakkakirkko.  Kuva: Tuomo Kesäläinen

Utön saarelle rakennettiin ensimmäinen majakkatorni jo vuonna 1753, rakennus kuitenkin menetettiin Suomen sodassa.

Tuhoutuneen rakennuksen tilalle rakennettu nelikulmainen majakka valmistui 1814. Rakennuksen kivirakenne on alkuperäisessä muodossaan, mutta majakan lyhtykoju ja väritys ovat uudempaa perua.

Suomen sodassa tuhoutuneen Utön alkuperäisen majakan lisäksi majakat ovat olleet liipaisimen alla myös tuoreempina kriisiaikoina.

Bengtskärin majakasta aukeaa upea merinäköala. Kuva: Tuomo Kesäläinen

Porvoon Pellingissä sijainnut ja Tove Janssonille Muumitalon mallin tarjonnut Glosholmin majakka räjäytettiin vuonna 1940, etteivät Neuvostoliiton lentokoneet voisi käyttää sitä suunnistuskiintopisteenä.

Sama kohtalo uhkasi myös Isokarin majakkaa talvisodan aikaan. Käsky majakan räjäytyksestä kuitenkin peruttiin aivan viime hetkellä. Tilanteesta muistuttavat yhä majakan sisäseinissä näkyvät, paikatut onkalot, joihin räjähdysaineet oli jo ehditty sijoittaa.

Myös maankuulu Bengtskärin majakka kärsi merkittävistä vahingoista Jatkosotaan liittyvässä Bengt­skärin taistelussa kesällä 1941.

Neuvostoliiton hyökkäyksen tavoitteena oli räjäyttää suomalaisten tähystys- ja tulenjohtopaikkana käyttämä rakennus. Taisteluiden jäljet näkyvät saaren kallioilla ja rakennuksissa yhä tänä päivänä.

Nykyisin suurin uhka vanhoille, tyhjillään oleville majakoille ovat ankarat sääolosuhteet, jotka nakertavat rakennuksia.

Yksi Suomen majakkaseuran tärkeimmistä tavoitteista on majakoiden ja niihin liittyvän rakennus- ja kulttuuriperinnön suojeleminen. Seura tekee suojelutyötä yhdessä julkisen hallinnon, museoviraston, oppilaitosten, yhdistysten sekä sponsoriyritysten kanssa.

Majakkaseuran merkittävimpiä projekteja ovat vuonna 2005 Hangon Gustavsvärnin majakalla ja vuonna 2007 Hammarlandin Märketin majakalla käynnistyneet hankkeet.

”Suomen majakkaseura vuokrasi Märketin majakan valtiolta kunnostustyötä vastaan vuonna 2007. Siitä lähtien on tehty korjaus- ja uudistustyötä majakan pelastamiseksi. 30 vuotta kylmillään ollut rakennus oli päässyt erittäin huonoon kuntoon”, Ari Valio kertoo.

”Märket on Bengtskärin ja Utön ohella Suomen merkittävimpiä säilyneitä majakoita. Sen tuhoutuminen olisi ollut valtava menetys.”

49,4 metrin korkeuteen merenpinnasta kohoava Isokarin majakka on Pohjanlahden korkein.  Kuva: Tuomo Kesäläinen

Nykyään majakat tarjoavat elämyksiä matkailijoille ja historiallisten rakennusten matkailullinen arvo kohoaa jatkuvasti.

Useimmiten majakoille tehdään päiväretki, mutta yhä useammat majakkasaaret tarjoavat myös elämyksellisiä yöpymismahdollisuuksia, joko itse majakoissa tai niiden historiaan liittyvässä ympäristössä.

”Konkreettisimmin sisään majakoiden maailmaan pääsee majakkaseuran talkoissa, joihin tarvitsemme kesäkaudella innokkaita talkoolaisia rakentajiksi, keittiötöihin, oppaiksi ja monien muiden tehtävien tekijöiksi”, Ari Valio vinkkaa.

”Talkoojakso kestää viikon tai kaksi. Talkoisiin osallistuakseen on oltava majakkaseuran jäsen. Seura järjestää jäsenretkien lisäksi myös majakkaretkiä, joihin ovat tervetulleita muutkin kuin jäsenet.”

Hailuodon kansallismaisemassa kohoava Marjaniemen vuonna 1871 valmistunut majakka on yksi saaren tunnetuimmista nähtävyyksistä. Kuva: Jaana Kankaanpää

Erinomainen ajankohta tutustua majakoiden historiaa on elokuun puolivälissä vietettävä kansainvälinen majakkaviikonloppu, jolloin monet majakoista ovat avoinna yleisölle ja saarille järjestetään normaalia enemmän kuljetuksia ja retkiä.

Majakkaseikkailujen klassikko on Tove Janssonin tarina Muumipappa ja meri. Retkilukemiseksi erinomaisesti sopivassa kirjassa muumiperhe pakenee tylsäksi ja arkiseksi muuttunutta elämää arvoituksellisen majakkasaaren rauhaan.

Kirja houkuttelee suunnittelemaan oman seikkailun majakkasaarille. Meriseikkailujen lomassa pääsee konkreettisesti tutustumaan merenkulun historian ja majakkasaarten tarinoiden lisäksi Suomen ainutlaatuiseen saaristoluontoon.

”Majakkasaarilla pääsee kokemaan meren mahdin ja ääripäät, kun toisinaan majakan seiniä pieksevät raivoisat tyrskyt, jotka saavat koko majakan jytisemään ja toisinaan taas ympärillä levittäytyy aivan tyyni ja silmänkantamattomiin jatkuva meren peilipinta”, Ari Valio kuvailee.