HENGÄHDYSPAIKKA Saa iloita suomalaisuudesta
Väitän, että me suomalaiset kärsimme mielenkolonisaatiosta. Se tarkoittaa, että mielemme on vallattu, vaikkemme edes ole tästä kunnolla tietoisia. Silti oirehdimme menetystämme muun muassa taipumuksella riippuvuuksiin ja itsemurhiin. Emme arvosta itseämme.
Mielenkolonisaatio ilmenee vääränlaisena alamaisena mielenä. Yksi esimerkki voisi olla se, miten biokaasun käyttö liikennepolttoaineena takkuaa, vaikka jokainen tietää, että riippuvuutta fossiilisista polttoaineista on kiireesti vähennettävä.
Biokaasua tuotetaan muun muassa karjan lannasta ja kaatopaikkajätteistä. Biokaasu on lähes päästötön vaihtoehto bensiinille, ja samalla sen laajamittainen tuotanto toisi työtä maaseudulle. Mutta ei – jossain on tahoja, joille ei sovi energiantuotannon uudistaminen ja hajauttaminen. Ja niin mikään ei liikahda.
Puristamme käsiä taskussa nyrkkiin ja manailemme voimattomuuttamme monessa muussakin asiassa. Mutta olemmeko voimattomia? Onko meidät ikuisesti tuomittu kärsimään mielenkolonisaatiosta johtuvasta alemmuudentunnosta?
On syytä tulla tietoisiksi, ketkä mielemme ovat vallanneet ja miten. Kyseessä on tuhansien vuosien kehityskulku. Näillä kanervakankailla on asunut varhaisimmassa vaiheessa suomalais-ugrilaisia ihmisiä, mutta jo kauan sitten alkoi heidän sekoittumisensa lännestä tulleiden, indoeurooppalaisia kieliä puhuvien kanssa.
Myöhemmin lännestä on tullut uskonnon ja erilaisten aatteiden hyökyaaltoja, jotka ovat tuoneet tullessaan hyvääkin mutta valitettavasti myös työntäneet kulttuurimme vanhinta viisautta yhä syrjemmälle. Metsäläisyys on haukkumasana.
Viime vuosisatoina keskisestä Euroopasta on tänne levinnyt maailmankatsomus, jossa luontoa ei enää pidetä ensisijaisesti kotina vaan suurena tarvikevarastona, luonnonvaroina. Ihmisen suhdetta muuhun luontoon määrittää hyöty ja taloudellinen voitto. Jäljet pelottavat.
Suomalaisuus on sekoitus itää ja länttä. Mitään ”alkuperäistä suomalaisuutta” ei edes ole. Tällainen sekoittuneisuus voisi tarkoittaa, että ammennamme parasta sekä ugrilaisista että keskieurooppalaisista juuristamme.
Näin ei kuitenkaan nyt tapahdu, sillä se, mikä meissä on hyvin vanhaa, itäistä, ei pääse oikeuksiinsa. Läntisyys isottelee ja tukahduttaa jotain olennaista kulttuurissamme.
Sitä olennaista vanhaa viisautta ovat esimerkiksi kohtuuden ja tasapainon ihanteet. Viisas ottaa luonnosta vain sen, mitä elääkseen tarvitsee, ja käyttää senkin tarkkaan. Ruokaa kunnioitetaan, ei heitetä rekkalasteittain hukkaan. Viisaassa yhteiskunnassa tavoitteena on tasapaino, ei rajaton kasvu.
Omien sekoittuneiden suomalaisten juurien etsiminen ei ole kansallismielinen hanke. Päinvastoin tavoitteena on, että jokaisen suomalaisen sisimmässä sielun juopa kasvaisi umpeen ja jalkojen alla tuntuisi tukeva oma maaperä. Tältä pohjalta uskaltaa ja haluaa etsiä yhteyttä myös toisiin.
Näin vapautuu sidottua sisäistä energiaa ja löytyy levollinen, ketään uhkaamaton ilo omasta suomalaisuudesta.
Pauliina Kainulainen
Teologian tohtori, vapaa tutkija
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
