Kirja-arvio: Koronakevättä piristävä pakomatka Italian maaseudulle

Aprikoosiyöt sijoittuu toukokuiseen Italiaan. Kirjan päähenkilö, itsensä hukannut Laura, löytää lapsuusmuistojensa joukosta kirjeen. Se saa hänet matkustamaan Suomesta tätinsä luokse Tolfan vuoristoon.

Kirjassa eletään kahdessa aikatasossa ja selvitellään niiden avulla Lauran taustaa. Italian maaseutu ja kylän yhteisö antavat tarinalle mukavat kulissit.

Romaani on parhaimmillaan alkukankeuden lauettua. Sen kerronta viihdyttää ja italialaisen elämäntyylin kuvailu rentouttaa.

Sukupuoliroolit ovat edistyksellisempiä kuin naisille perinteisesti suunnatussa viihdekirjallisuudessa, mutta tyylilajin ongelmia teoksessa riittää silti. Henkilöt ja heidän tunteensa kuvataan kaksiulotteisina ja tyypiteltyinä.

Juonen takaumien kieli on tyylitelty ylimakeaksi. Siihen annetaan yllättävässä loppuratkaisussa selitys. Ikävä kyllä selitys kiepsauttaa takaumien romanssin valtasuhteet sellaisiksi, että tarinaa on vaikea pitää miellyttävänä.

Odotin kirjalta suoraviivaista ihmissuhdedraamaa, mutta sen loppuun on lisätty myös rikosjuonne. Se tuntuu ylimitoitetulta.

Teos toimii hyvin pakopaikkana koronakevään harmaudesta. Parasta ovat aistikkaat ruoka- ja puutarhakuvaukset.