Äijäjooga vapautti omaishoitajan stressistä
Äijäjooga ei ole sellaisia varten, jotka etsivät valaistumista, julistaa joogaohjaaja Veikko Tarvainen. Päätetyössä jäykistynyt toimittaja testasi menetelmää.
Toukka herää perhoseksi. Monella jooga-asennolla on eläinten nimi. Tämä johtuu luultavasti siitä, että ensimmäiset joogit alkoivat matkia eläinten liikehdintää ja saivat siten elinvoimaa. Kuva: Markku VuorikariJoogaaminen tuo helposti mieleen intialaisen mystiikan ja vaativat asennot, joihin vain notkein vartalo taipuu. Äijäjooga tarjoaa tähän tuhansia vuosia vanhaan itsehoitomenetelmään maanläheisen ja jopa arkisen lähestymistavan.
Äijäjoogan perustaja ja aiheesta kirjan kirjoittanut helsinkiläinen joogaohjaaja Veikko Tarvainen julistaakin, ettei menetelmä ole sellaisia varten, jotka etsivät valaistumista.
Sen sijaan rento asenne on äijäjoogassa autuuden avain.
Leikkimielisinä pääsyvaatimuksina äijäjoogalle ovat "lattia on alaspäin kurkottaessa pelottavan kaukana", "kyky hengittää sisään ja ulos" sekä uteliaisuus kaikkea uutta kohtaan.
Tarvainen sai ajatuksen vain miehille tarkoitetusta joogasta, kun hän huomasi olevansa joogaryhmän ainoa mies.
Kymmenen vuotta sitten hän alkoi perustaa miehille omia joogaryhmiä, joita on nykyisin jo kymmeniä eri puolilla maata.
Vaikka äijäjoogasta on riisuttu uskonnolliset elementit ja pääpaino on kehon liikkuvuutta edistävissä harjoituksissa, ei joogan perusideaa ole unohdettu.
Sana jooga on alkujaan sanskritin kieltä ja merkitsee yhteyttä. Jooga yhdistää kehon ja mielen tasapainoiseksi kokonaisuudeksi, mutta tavoitteena on myös miesten välinen ryhmähenki.
Tittelit ja ikävuodet eivät ratkaise. Tarvaisen mukaan joogaryhmissä käy miehiä tasa-arvoisesti työttömistä toimitusjohtajiin ikähaitarilla 10–89 vuotta.
Pitkään omaishoitajana toiminut Tarvainen vapautui itse stressistä joogan avulla. Tarvainen kertoo saaneensa joogan myötä elämäänsä iloa, eloa ja tasapainoa. Joogaohjaajana hän on nähnyt saman tapahtuvan myös monelle muulle.
Päätetyöntekijänä minulle ovat tulleet tutuiksi jäykät niskat ja erilaiset selkävaivatkin. Kuntosalilla käydessäni en ole yleensä vaivautunut venyttelemään, mikä on kostautunut lihasten jännitystiloina.
Päätin kokeilla äijäjoogan harjoituksia oman tasoni mukaisesti – eli helpoimmasta päästä. Maallikon silmään äijäjoogan harjoitussarjat eivät juurikaan poikenneet salin venyttelyohjeista, jotka olen kiireeseen vedoten niin usein sivuuttanut. Miten tämä sitten muka eroaa tavallisesta voimistelusta?
Vaikka minusta tuskin joogia koskaan tuleekaan, oivalsin, että joogan ydin on koko kehoa virkistävässä rauhallisessa hengityksessä. Sitä ei kiireisten kuntosalien sykkeestä aina löydy.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
