Kirja-arvio: Sydämiä seireeneille -romaani jatkaa tarinaa vaihtoehtoisesta Suomesta, jossa säätyjako repii kansaa ja taikuus tihkuu keskellä arkea

Ihan alkuun on lausuttava varoituksen sana: Jos et ole vielä lukenut Briitta Hepo-ojan Suomea lohikäärmeille -teosta, kannattaa suosiolla hypätä seuraavan kappaleen yli. Vaihtoehtoiseen Suomeen sijoittuvan kirjan jatko-osa Sydämiä seireeneille jatkuu nimittäin siitä, mihin edellinen romaani jäi, joten lieviä juonipaljastuksia on mahdoton välttää.

Lynx on menettänyt koko entisen elämänsä petollisen ystävänsä vuoksi. Tim sen sijaan on menettänyt muistinsa. Lynxillä on vain yksi vaihtoehto, vaikka se tarkoittaakin äärimmäisen vaarallista matkaa Botnian rajan yli pohjoiseen. Hänen on löydettävä noita, sillä vaikka hän ei voisi palauttaa omaa elämäänsä ennalleen, ansaitsee Tim muistinsa takaisin.

Tässä vaihtoehtoisessa 2000-luvun Suomessa vallitsee tiukka säätyjako, eikä kaikkia asioita voi selittää tieteen keinoin. Timillä on lemmikkinä lohikäärme eikä noidan tai seireenin kohtaamisesta tarvitse yllättyä.

Suomea lohikäärmeille -romaani sijoittui tiukasti turvalliseen Etelä-Suomeen ja Helsinkiin, joten Sydämiä seireeneille -kirjan tarjoama matka pohjoisille syrjäseuduille luo uudenlaisen näkökulman vaihtoehtoiseen Suomeen.

Hepo-oja tarjoaa tässäkin kirjassa vetävää juonta, joskaan se ei saa lukijaa aivan samalla tavalla jännittyneeseen tilaan kuin Suomea lohikäärmeille. Päähenkilöiden kulkema pitkä taival saattaa välillä tuntua uuvuttavalta, mutta kohtalokkaat kohtaamiset kannustavat jatkamaan eteenpäin.

Fantasiasävytteinen kirja sopii niin nuorille kuin aikuisillekin, eikä genreen tottumattomienkaan tarvitse säikkyä mystisiä olentoja. Ne lähinnä maustavat tarinaa mukavasti.