Pohjois-Koreassa jokainen mies saa valtiolta viisi litraa olutta kuukaudessa

Brittiläinen koomikko, näyttelijä ja kirjailija Michael Palin tunnetaan ehkä parhaiten Monty Python -ryhmän jäsenenä. Hän on tehnyt myös runsaasti palkittuja matkailudokumentteja ja -kirjoja.

Nyt Palin vierailee pahamaineisessa Pohjois-Koreassa. Sarjan tuottaminen vaati kahden vuoden suunnittelun ja korkeatasoiset neuvottelut, jotta Palin tiimeineen sai pääsyn suljettuun maahan.

Yle Teemalla esitettävä kaksiosainen dokumentti on kuvattu 2018, jolloin Etelä-Korean ja Pohjois-Korean välillä elettiin suojasään aikaa.

Kesällä 2019 myös Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ja Pohjois-Korean johtaja Kim Jong-un tapasivat yllättäen toisensa demilitarisoidulla vyöhykkeellä.

Enää dokumentin tekeminen ei olisi mahdollista, kun Pohjois-Korea lähettää sotilaitaan Venäjän avuksi Ukrainaan.

Michael Palin vietti filmiryhmineen kaksi viikkoa Pohjois-Koreassa. Aikaisemmin jo lähes sata maata kiertänyt mies kohtasi diktatuurivaltiossa todellisuuden, joka oli täysin toisenlainen kuin missään muualla.

Kansa elää täysin eristyksissä muusta maailmasta, ilman internettiä tai puhelinyhteyksiä ulkomaille.

Kun Palin saapuu Pohjois-Koreaan junalla Kiinan kautta, paikalliset vartijasotilaat kysyvät ensimmäisenä, että onko hänellä mukana Raamattua.

Ravintolavaunun korealainen kansallisruoka, hapatetusta kaalista ja chilistä tehty kimchi on onneksi maistuvaa. Lounaan lisukkeena tarjoillaan pohjoiskorealaista propagandaa junan televisiosta.

Pjongjang on huippumoderni pääkaupunki, jonne päästäkseen sen ulkopuolella asuvat pohjoiskorealaiset tarvitsevat matkustusluvan. Ensimmäisenä aamuna Pohjois-Koreassa Michael Palin kokee hotellissa oudon herätyksen, kun ärsyttävä musiikki alkaa kaikua koko kaupungissa.

Kappaleen nimi on Missä olet, rakas kenraali? Laulu kertoo maan ensimmäisestä johtajasta Kim Il-Sungista.

Metrossa lähes kaikilla matkustajilla on rintaneula, jota koristavat maata verisesti hallitsevan Kimin suvun miesten kasvot. Pohjois-Korean ihmisoikeustilannetta pidetään yleisesti hirveänä.

Michael Palin yrittää kysyä dokumentissa myös kriittisiä kysymyksiä, mutta se ei ole helppoa. On selvää, että televisioryhmälle halutaan näyttää vain kiiltokuvapuoli valtiosta.

Palinin tapaamat paikalliset ihmiset ovat ystävällisiä ja sympaattisia, mutta he hiljenevät, kun dokumentaristi haastaa heitä sananvapauden ja demokratian puutteista. Tunnelma muuttuu vaivaantuneeksi puhuttaessa suurista johtajista.

Michael Palin tapaa myös paikallisen propagandataiteilijan. Kuva: Doug Dreger/Yle

Palin myöntää, että Pjongjangissa on oma eksoottinen viehätyksensä. Hän ihastuu esimerkiksi liikennettä ohjaavien poliisien robottimaiseen koreografiaan vilkkaissa risteyksissä.

Huhujen mukaan Kim Jong-un valitsee henkilökohtaisesti sopivimmat nuoret naiset tähän tehtävään.

Pohjoiskorealaiset eivät sylje lasiin. Illallisella oppaat kertovat, että jokainen mies saa valtiolta olutkuponkeja.

Ne oikeuttavat juomaan viisi litraa olutta kuukaudessa. Parturissa hallinto säätelee tarkasti tukan pituuksia. Miehille sallitaan vain 15 toisiaan muistuttavaa lyhyttä hiusmallia.

Matkadokumentin ensimmäinen jakso keskittyy maan pääkaupunkiin Pjongjangiin. Toisessa osassa kuvausryhmä pääsee tutustumaan myös Pohjois-Korean maaseutuun.

Michael Palin on tarkkanäköinen, humaani ja humoristinen matkaopas. Hän haluaa päästä aitoon vuoropuheluun ihmisten kanssa, jotka elävät meidän silmin julmassa diktatuurissa.

Erityisen mielenkiintoisia ovat Palinin keskustelut maanviljelijöiden, sotilaiden, oppaiden ja koululaisten kanssa. Ensimmäinen osa päättyy pohjoiskorealaisten villiin ja vapautuneeseen vapun juhlintaan.