Opperakuoron harjoitteli Ilmajoen työväentalolla helmikuussa. Kuvassa ovat Tarja Mustalammi (vas.), Anu Pekola, Maarit Järvinen-Leiwo, Arja Pienimäki, Annina Lehtiniemi ja Heikki Peltola. Kuva: Jenni Liikaoja
Emäntä patisti, isäntä rohkaistui oopperan kuoroon ‒ laulaessa unohtuvat jopa eläintuista käytävät oikeustaistelut
Heikki Peltola laulaa Ilmajoen Musiikkijuhlien oopperakuorossa. Ilman hänen kaltaisiaan talkoolaisia tapahtumaa ei voisi järjestää.TilaajalleLapua
Maanviljelijä Heikki Peltola on saanut kuoroharrastuksen kautta paljon kavereita. Ilmajoen musiikkijuhlien oopperakuorossa viljellään hulvatonta huumoria. Kuva: Johannes TervoIlmajoen Musiikkijuhlat järjestetään kesäisin vahvassa maaseutupitäjässä. Vapaaehtoisiin avustajiin kuuluu väkeä kaikista yhteiskuntaryhmistä. "Kökkäväkeen" kuten Pohjanmaalla sanotaan.
Lapualainen maanviljelijä Heikki Peltola laulaa oopperakuorossa kakkosbassoa.
63-vuotias Peltola on jo vanhaisäntä, koska karjatilalla tehtiin sukupolvenvaihdos 2014. Pojat Juho ja Paavo hoitavat nykyään tilaa.
Kun Heikki Peltola liittyi mukaan kuoroon kymmenen vuotta sitten, hän oli vielä aktiiviviljelijä. Toukokuussa oopperaa harjoitellaan lähes päivittäin.
”Alkuvuosina jouduin tekemään yöllä ruiskutuksia, kun illat menivät harjoituksissa. Kevätkylvöt osuivat vielä samaan aikaan, joten se oli aikamoinen rutistus.”
Kesällä Ilmajoen musiikkijuhlilla saa kantaesityksensä ooppera Marimekon perustajasta Armi Ratiasta.
”Sehän sopii Pohjanmaalle, koska Armi Ratia oli järkyttävän kova yrittäjä. Musiikki on helposti kuunneltavaa, joten kyseessä on kunnon maalaisooppera.”
Jo kansakoulussa Heikki Peltola sai aina laulunumeroksi kympin. Nuoruusvuosina hän rämpytti kitaralla rockia Hirvijoen nuorisoseuralla.
”Yhdestä sormesta katosi nivel tapaturman vuoksi, joten en saa enää kunnon sointua kitaralla.”
Peltolan lauluharrastus alkoi 1990-luvun puolivälin jälkeen, kun Jarkko Metsäheimo tuli Lapuan kanttoriksi. Hän kokosi seurakunnalle projektikuoron kirkkokuoroa nuoremmasta porukasta.
2000-luvun alussa Peltola hakeutui laulutunneille. Ensimmäinen laulunopettaja Pirkko Rankila piti häntä tenorina, mutta Romuald Podlesnyn opissa äänityyli vaihtui bassoksi.
”Romek sanoi, että minulla on basson puheääni. Vasta hänen tunneillaan oikeastaan opin, mitä laulaminen on. Jostakin syystä hänen opetustapansa sopi minulle”
Vaimo patisti pitkään Heikki Peltolaa menemään Ilmajoen musiikkijuhlien oopperakuoron koelauluun. Viimein 2012 isäntä rohkaistui, kun rouva huomasi taas ilmoituksen laulukokeesta Ilkka-lehdestä.
Heikki hyväksyttiin kuoron jäseneksi, ja vuosina 2013 ja 2014 hän oli mukana Kekkonen-oopperassa. Kuoronjohtajana toimi tuolloin Tommi Niskala.
Ensimmäiset näyttämöharjoitukset Kyrönjoen rannassa alkoivat takellellen, kun moni kuorolainen jännitti alkuun sijoitettua dramaattista kääntymiskohtausta.
Erityisesti kuoron miesten ja ohjaajan yhteistyö sujui huonosti. Harjoitusten päätyttyä Peltola kävi ohimennen lausumassa mielipiteensä kahdenkesken ohjaajalle. Ohjaustapa parani.
Muut pyytävät minua kertomaan tarinoita maatalousbyrokratiasta, koska se on niin pähkähullua tavallisille ihmisille.
Kekkosen jälkeen vaihtui kuoronjohtaja. Uusi johtaja Antti Nissilä valitsi Peltolan koelaulun perusteella vartiomiehen solistirooliin.
40-vuotisjuhlaooppera oli nimeltään Elämälle, ooppera Oskar Merikannosta. Sen sävelsi Jaakko Kuusisto.
Peltola esitti sisällisotakohtauksessa punaisten vankileirin vartijaa, joka otti kivääri kädessä vastaan Oskar Merikannan pojan Aarren.
”Minun piti mennä estradille odottamaan, milloin Merikanto saapuu. Silloin ajattelin, että kaikkeen sitä on ryhtynyt. Solistioperaation jälkeen pahin jännitys väheni.”
Peltola harjoittelee usein oopperan basson stemmoja traktorin tai kaivinkoneen hytissä, jossa kukaan ei ole kuulemassa. Kekkonen-oopperassa presidentin adjutantti komensi kovaa ja korkealta lehtimiehille: menkää, menkää, menkää...
”Kun sonneja haettiin teurasautoon, huusin myös niille täysillä: menkää, menkää, menkää. Se tehosi eläimiin. Teurastamon äijät kyllä ihmettelivät.”
Metsästyksessä ja kuorolaulussa on sama tilalle. Jäljellä on vain meitä vanhoja sotaratsuja.
Ilmajoen musiikkijuhlien oopperakuoroa johtaa Jouni Rissanen. Hän tuli johtajaksi Mannerheim-oopperan toisena vuotena. Mannerheim ooppera oli suosittu, sitä esitetiin kolmena kesänä lähes täysille katsomoille. "Jouni on nuori mies ja kehittynyt kuoronjohtajana mainiosti. Huumoria ja pilkettä silmäkulmassa, mutta silti tarkasti ja puhtaudesta ei tingitä", kehuu Peltola. Kuva: Jenni LiikaojaIlmajoen musiikkijuhlat ylläpitää Heikki Peltolan mukaan lähes yksin suomalaista oopperaa. Ilmajoelle tilataan keskimäärin kerran kolmessa uuden kotimaisen oopperan kantaesitys.
”Kansallisoopperassa esitetään lähinnä vanhoja italialaisia oopperoita ja Savonlinnassa pyörivät aina samat Verdit. Molemmissa käytetään pitkälti ulkomaisia esiintyjiä toisin kuin Ilmajoella.”
Edellisissä Armi-oopperan kuoroharjoituksissa naisia oli paikalla noin 30 ja miehiä vain 10.
”Kuorossa on huippuhyvät naiset ja me miehet mennään vähän niinkuin joukon jatkona. Ilmajoella on myös valtavan hyvä harjoituspianisti Mari Taivalmaa.”
Kuoroa johtaa nykyisin Jouni Rissanen. Oopperakuoron jäsenet asuvat ympäri Suomea ja kauempaa tulevat kuorolaiset yöpyvät Ilmajoella Etelä-Pohjanmaan opistolla. Erityisesti uusia nuoria mieslaulajia kaivataan kuoroon lisää.
”Miesten osalta kuorolaulussa pakkaa olla tilanne, että jäljellä on vain meitä vanhoja sotaratsuja”, Peltola sanoo.
Heikki Peltola sai Kekkonen-oopperan ohjaajalta kutsumanimekseen Lexus, kun hänellä oli harjoituksissa lahjaksi saatu takki, jonka selässä luki Lexus. ”En ole millään tavalla pahoillaan lempinimestä, onhan Lexus hyvä auto”, Peltola naurahtaa. Kuva: Johannes TervoHeikki Peltola on saanut kuoroharrastuksen kautta paljon kavereita. Ilmajoen musiikkijuhlien oopperakuorossa viljellään hulvatonta huumoria.
”Olen ainut maajussi kuorossa. Muut pyytävät minua kertomaan tarinoita maatalousbyrokratiasta, koska se on niin pähkähullua tavallisille ihmisille.”
Suomen erikoisuus on siinä, että byrokraattiset hullutukset keksitään usein kotimaassa.
”Jos EU käskee antaa viljelijöille kymmenen ruoskaniskua, niin suomalaiset tarkastajat antavat meille 50 iskua.”
Peltola on taistellut vuosikausia virkakoneiston erikoisista EU-tulkinnoista maatalousasioissa. Lapualainen viljelijä on saanut kolme voittoa korkeimmassa hallinto-oikeudessa.
Viimeisin kiista liittyy eläinpalkkioihin ja viivepäiviin. Snellmanin Anelma-verkkopalvelun virheen vuoksi Peltolan tilalta toiselle tilalle kuljetetut vasikat eivät kirjautuneet oikein nautarekisteriin.
Viivepäivien takia viranomainen peri Peltoloilta sanktiona tukea takaisin. Heikki Peltola huomasi, että läänineläinlääkäri oli vedonnut virheellisesti päätöksessään vuoden 1991 EU-direktiiviin, jossa ei puhuta mitään viivepäivistä.
Oikeustaistelu on ollut käynnissä jo vuodesta 2014 lähtien. Viimeisimmässä päätöksessä 2021 korkein hallinto-oikeus palautti asian uudelleen käsittelyyn.
Maatilan vanha isäntä Heikki Peltola harjoittaa edelleen muun muassa konekauppaa. Hän tuo ulkomailta esimerkiksi traktoreita, kaivinkoneita ja kurottajia ja myy niitä Suomessa eteenpäin. Kuva: Johannes TervoLapualla järjestettiin tammikuussa maa- ja metsätalousministeriön tiedotustilaisuus tulevan EU:n ohjelmakauden (2023–2027) maataloustuista.
Peltola on kysynyt monesti ministeri Antti Kurviselta (kesk.), eikö Suomi voi asettaa ulkomaiselle naudanlihalle tuontikieltoa, jos kerran ilmastosyistä lihansyöntiä pitää vähentää reilusti. Kurvisen mukaan EU:n sisäiset kauppasopimukset estävät tämän.
”Ihmettelen, miksi ei edes brasilialaista lihaa voida kieltää.”
Lapuan tiedotustilaisuudessa esitettiin myös yleisökysymys, onko laskettu paljonko rehunurmi sitoo hiiltä kasvukaudella.
Ministeriön virkahenkilön mukaan heinäpellon hiilijalanjälkeä ei voida laskea ja perusteluna oli niittotapa 10 senttimetrin korkeuteen. Peltola hämmästelee, miten ministeriö pystyy silti laskemaan kerääjäkasvien hiilensidonnan.
”Kysymys on politiikasta, sillä rehun syö nautakarja. Jos heinäpeltojen hiilensidonta lasketaan, nautasektori muuttuukin hiilensitojaksi. Samalla lihansyönnistä tulee ympäristöteko.”
Onneksi kuoroharrastus tuo vastapainoa maatalouden byrokratialle.
”Kaikki muut ajatukset on lyötävä nollille laulamisen ajaksi. Silloin ei voi murehtia maatalousbyrokratiaa. Harjoitusten jälkeen elämä on taas mukavampaa”, Peltola sanoo.
Erityisesti uusia nuoria mieslaulajia kaivataan Ilmajoen oopperakuoroon lisää. "Mainittakoon, että mukana oopperoissa on myös Ilmajoen Musiikkijuhlien oopperan lapsi- ja nuorisokuoro. Sitä johtaa ansiokkaasti Marjut Vuorento", Peltola kertoo. Kuva: Johannes TervoHeikki Peltola
Lapualla vuonna 1959 syntynyt maanviljelijä. Perheeseen kuuluvat vaimo ja neljä aikuista lasta.
Toimi tilan päätoimisena isäntänä 1987-2014. Työskennellyt myös autonkuljettajana.
Nykyään pojat Juho ja Paavo hoitavat Peltolan tilaa maatalousyhtymänä. Tilalla kasvatetaan Limousine-rotuista pihvikarjaa.
Heikki Peltola harjoittaa edelleen muun muassa konekauppaa. Hän tuo ulkomailta esimerkiksi traktoreita, kaivinkoneita ja kurottajia ja myy niitä Suomessa eteenpäin.
Peltolan tila on ollut saman suvun hallussa vuodesta 1901 lähtien. Heikin isoisän isä Juho Henrik Peltola lunasti silloin itselleen Yli-Annalan torpan.
Laulaa kakkosbassoa Ilmajoen musiikkijuhlien oopperakuorossa. Lapuan Tuomikirkon kuorossa tenoria, koska heistä on pulaa. Harrastaa myös metsästystä.
- Osaston luetuimmat
