Aapintuvan pelimannit soitti pikkujouluharjoituksensa Kansantaiteenkeskuksessa. Viulu, harmooni ja kontrabasso ovat kaustislaisen kokoonpanon tyypilliset soittimet. Kuva: Johannes Tervo
Kaustislainen viulunsoitto Unescon kulttuuriperintöluetteloon – mestaripelimanni Mauno Järvelä: "Aika lailla mukavalta tuntuu varmasti kaikista, joita tämä asia läheltä liippaa"
Kaustisella vuosisatoja säilynyt soittoperinne on liitetty ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon, jota YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unesco ylläpitää.
Mauno Järvelä soitti viulunsa notkeaksi joulukuisena tiistai-iltana Kansantaiteenkeskuksessa Kaustisella vähän ennen kuin Aapintuvan pelimannit kokoontui harjoituksiinsa. Kuva: Johannes Tervo”Ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön luettelo. Sehän kuulostaa erittäin juhlalliselta”, makustelee kaustislainen mestaripelimanni ja musiikkikasvattaja, Näppäri-soitonopetusmenetelmän kehittäjä Mauno Järvelä.
Kaustislaista viulunsoittoa esitti kulttuuriperintöluetteloon Suomen opetus- ja kulttuuriministeriö. Luettelon täydentämisestä päätti Unescon yleissopimuksen hallitustenvälinen komitea kokouksessaan tänään keskiviikkona Pariisissa.
"Aika lailla mukavalta tuntuu varmasti kaikista, joita tämä asia läheltä liippaa", Järvelä sanoo MT:lle.
"Kaustislaisen viulunsoittoperinteen lisääminen Unescon luetteloon on tunnustus niille sadoille ihmisille, jotka musiikkityötä joka päivä tekevät. On säännöllistä, järjestettyä toimintaa ja on spontaania toimintaa. Molemmilla rintamilla tapahtuu koko ajan. Se on jännä juttu.”
Perinteen vaaliminen ei ole vain Kaustisen asia, Järvelä muistuttaa.
”Koko Keski-Pohjanmaa on tosi aktiivinen. Perhonjokilaaksossa eli Kaustisen lisäksi varsinkin Halsualla ja Vetelissä on kansanmusiikissa aivan selkeä aluetyyli. Musiikki, tanssi, hääperinne – ne kaikki kuuluvat samaan.”
Luvassa on isolla volyymillä julkisuutta ja todennäköisesi myös kiinnostuksen lisääntymistä, arvioi Järvelä Unescon päätöksen vaikutuksia kansanmusiikille.
”Veikkaisin, että tämä saa ensikertalaisiakin liikkeelle ja tutustumaan, mitä tämä meidän oma perinteemme oikein on.”
Kaustisella ja naapurikunnissa omaan kansanmusiikkiperinteeseen on uskottu tähänkin asti, Järvelä sanoo. Perinne on elänyt ja uusiutunut vuosisatojen ajan. Sukupolvesta toiseen. Soittaen ja tanssien.
”Kaivoon kannetusta vedestä ei ole kyse. Täällä ollaan vahvalla pohjavesialueella”, hän kuvaa Perhonjokilaakson kansanmusiikkiperinteen voimallisuutta.
Järvelä, 72, kertoo muistoja varhaisista musiikkikokemuksistaan.
”Isän soittoon ne liittyvät, hän soitti kotona paljon. Isän soiton lisäksi kuulin Järvelän pelimanneja.”
Mauno Järvelän isä oli mestaripelimanni Johannes Järvelä.
”Jonakin talvisena iltana saattoi Lumppion Otto tulla kanteleensa kanssa meille.”
Kantele oli kääritty huopaan, jossa se oli suojassa pakkaselta ja tuiskuilta.
”Sisällä Otto otti kanteleen pöydälle ja tarkisti virityksiä. Kysyi sitten isältä, onko tällä lainata kuokkaviilaa.”
Viila löytyi, ja Otto sai vähän hioa kynsiänsä.
”Sen kummempaa kynsiviilaa ei tarvittu. Sitten Otto rupesi soittamaan kantelettaan siinä meidän tuvassa.”
Ei tällaisia soittotilanteita ollut kukaan järjestänyt, Järvelä sanoo. Ne olivat spontaaneja tapahtumia.
”Joku osasi ja halusi soittaa ja tykkäsi, jos muut kuuntelevat. Ja mielellään kuunneltiin.”
Oton kanteletuokio Järvelän tuvassa kertoo Perhonjokilaakson kansanmusiikin syvälle ulottuvista juurista.
”Musiikilla on vuodesta ja vuosisadasta toiseen ollut annettavaa niin soittajille kuin kuuntelijoillekin.”
Perhonjokilaaksossa eli Kaustisen lisäksi varsinkin Halsualla ja Vetelissä on kansanmusiikissa aivan selkeä aluetyyli. Aapintuvan pelimannit on yksi kokoonpanoista, joka omaa tyyliä vaalii. Mauno Järvelän vieressä soittaa Antti Nevala. Kuva: Johannes TervoKansanmusiikkiperinne säilyy Perhonjokilaaksossa tästä eteenpäinkin, Järvelä sanoo.
”Olen siitä ehdottoman luottavainen. Musiikki elää ja muuttuu niin kuin pitääkin.”
Hienoa nykyajassa on, että perinne ei voi enää vaipua unholaan.
”Niin monella tavalla kaikki on taltioitu. Jos joku osa-alue olisi unohtumassa, se pystytään tallenteiden perusteella elvyttämään.”
Tämän päivän kansanmusiikki on jatkumoa aiemmin tehdystä.
”Eivät nämä ole irrallisia ilmiöitä, vaan aina seurausta jostakin.”
Järvelä siteeraa kansanmusiikintutkija Erkki Ala-Könniä: ”Perinne aidoimmillaan on alati elävää ja herkästi muuntuvaa.”
Lue lisää:
Video: Kaustisella kruusaillaan ja puntitetaan – kesä moninkertaistaa pelimanniyhtyeen soittajiston
Sauna-bluesia ja Tutskovin polskaa: Näppäripelimanneissa on kasvanut jo pari soittajasukupolvea
Kaustinen = kansanmusiikki
- ”Kaustislainen viulunsoitto ja siihen liittyvät käytännöt ja ilmaukset” on liitetty ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon, jota ylläpitää YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unesco.
- Opetus- ja kulttuuriministeriö esitti kaustislaista perinnettä luetteloon. Esityksen hyväksyi Unescon yleissopimuksen hallitustenvälinen komitea kokouksessaan Pariisissa.
- Viulunsoitto ja muu kansanmusiikkiperinne on säilynyt Kaustisella elinvoimaisena vuosisatojen ajan.
- 4 300 asukkaan pitäjässä on satoja soittajia. Sadoissa lasketaan myös kansantanssijoiden määrä.
- Valtaosa kaustislaisista sävelmistä on jo nuotinnettu, ja lähes kaikki soittajat lukevat nykyisin nuotteja. Silti korvakuulolta oppiminen yhteissoittotilanteissa on yhä keskeistä. Muistinvaraisuus on osaltaan turvannut satojen sävelmien ja vanhan tyylin säilymisen.
- Ensimmäinen suomalainen perinne Unescon luettelossa on saunominen, joka hyväksyttiin viime vuonna osaksi ihmiskunnan aineetonta kulttuuriperintöä.
- Osaston luetuimmat
