Kirja-arvio: Kuka haluaa alkoholistiksi?
Johanna Pohjolan kirja Isä pullossa pistää miettimään omaa suhdettaan alkoholiin. Olenko riippuvainen? Ymmärränkö heitä, jotka selkeästi ovat?
Johanna Pohjola: Isä pullossa – Matka alkoholistin mieleen ja maailmaan. 284 s. Gummerus Kuva: Kirjailijan Gummerus KustannusLiki jokainen meistä on joskus miettinyt jonkun juomista. Omaansa tai läheisen. Pakkoko puolison on kitata kaljaa lomat läpeensä? Miksi niin pätevän kollegan jutut muuttuvat pikkujouluissa rasvaisiksi? Olenko alkoholisti, kun en osaa juoda vain yhtä lasillista viiniä?
Johanna Pohjola pöyhii alkoholismin syvintä olemusta käsittelemällä edesmenneen isänsä ryyppäämistä. Arvostettu lääkäri ei osannut itse hakea apua sairauteensa, joten hoitoklinikoille hakeutui lopulta läheisen ominaisuudessa tytär.
Kirjassa lukuisat alkoholistit paljastavat, millaista on himoita viinaa. Siitä on loistokkuus ja leikki kaukana, kun lapsiperheen äidillä korkki napsahtaa auki jo Alkon pihassa. Vaikka eihän tänäänkään pitänyt juoda.
Pohjolan oivallukset liittyvät siihen, ettei viina vie vain tietynlaisia, vastuuttomia ihmisiä. Se vie myös joogasalilla kuohuviinin voimalla suorittavaa työnarkomaania ja koulussa terveystietoa opettavaa Leilaa. Alkoholismi on sairaus, jota kukaan ei itselleen tieten tahtoen valitse. Onneksi siitä voi myös parantua.
Hyvä kysymys on, miksi läheisen juominen hävettää niin vietävästi. Sukupolvissa siirtyvän häpeän ja syyllisyyden käsitteleminen tekee hyvää, vaikkei suvussa varsinaisesti alkoholismia olisikaan.
- Osaston luetuimmat
