

Kun Hikmet Dikmen lähettää viestikyyhkynsä lentoon Lahdesta ja ajaa takaisin Itä-Helsingissä sijaitsevalle kyyhkyslakalle, linnut odottelevat jo asumuksessaan eli kyyhkylakassa päästellen kurnuttavaa ääntä.
Viestikyyhkyjen suunnistustaidot ovat poikkeuksellisen hyvät. Niillä on palava halu ja tarvittava osaaminen palata kotiin, vaikka ne eivät tietäisi lainkaan, minne ne on kuljetettu. Tutkijat arvelevat, että linnut hyödyntävät suunnistaessaan maan magneettikenttää ja aurinkoa. Tarpeeksi lähelle kotia päästyään ne tunnistavat kotikulmansa ja suunnistavat enemmän näköaistin varassa.
"Selvästi huomaa, että ne hyödyntävät maamerkkejä, kuten tässä Sipoonkorven laajaa metsäaluetta, Kehä kolmosta ja Vantaan Energian korkeita piippuja", Hikmet Dikmen kertoo.
Vantaalla asuva ravintolayrittäjä halusi stressaavan työn oheen rentouttavan harrastuksen. Sopivaa paikkaa kyyhkyslakalle ei kuitenkaan tahtonut millään löytyä Vantaalta.
"Kyyhkyjen lento on kaunista katseltavaa, mutta joka paikassa naapurit eivät ymmärrä kyyhkyharrastusta."
”Vantaan kaupunki kehotti tylysti lopettamaan harrastuksen. Onneksi sopiva paikka löytyi lopulta täältä syrjäisestä Itä-Helsingin kolkasta, jossa kyyhkysten lentoharjoitukset eivät häiritse ketään ja paikan vuokra on kohtuullinen.”
Dikmen kertoo, että harrastuksella on monia hyviä puolia. Sen kautta tutustuu uusiin tuttavuuksiin, mutta se myös rentouttaa mieltä. Jännitystä harrastukseen tuovat puolestaan kyyhkyjen lentokilpailut, joita varten lintuja treenataan ja hoidetaan kuin kilpaurheilijoita konsanaan.
Kilpailuissa lintujen lentomatkat ovat tyypillisesti 250–300 kilometriä. Kilpailut alkavat niin, että kaikkien kilpailijoiden linnut kerätään yhteen ja kuljetetaan yön aikana lähtöpaikalle. Sieltä linnut lähetetään aamuviideltä matkaan täsmälleen yhtä aikaa, ellei sää ole esteenä. Kilpailun voittaa se, kenen lintu on lentänyt nopeimmin kotiinsa.

Tieto voittajasta saadaan linnun jalkaan kiinnitetyn tunnisterenkaan avulla. Kun lintu pelmahtaa sisälle omaan kotilakkaansa, siitä menee automaattisesti tieto kilpailun järjestäjälle. Tämän jälkeen järjestäjät laskevat lentomatkan pituuden ja siihen käytetyn ajan, jolloin selviää kilpailun voittaja. Hyväksi kyyhkyksi katsotaan lintu, joka lentää noin 1 400 metriä minuutissa eli noin sata kilometriä tunnissa.
Suomessa kilpailuihin osallistuu yleensä noin 15 harrastajaa ja satakunta lintua. Ulkomailla suosituimmissa kilpailuissa taivaalla lentelee tuhansia lintuja. Suurkilpailuissa menestyneet viestikyyhkyt vaihtavat omistajaa huimilla summilla. Voitokkaimpien kyyhkyjen hinnat ovat olleet jopa yli 1,5 miljoonaa euroa.
Kyyhkyjen suunnistusvaistoa on käytetty hyväksi kauan. Kyyhkyjä on koulutettu jo muinaisessa Egyptissä. Keskiajalla kyyhky oli yleinen viestinviejä Välimeren ja Keski-Euroopan maissa.
Britannian ilmavoimissa palveli toisessa maailmansodassa arviolta 250 000 kyyhkyä. Kyyhkyt olivat tärkeä tapa lähettää viestejä vihollislinjojen takaa, kun muut viestintäjärjestelmät olivat kaatuneet. Myös Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA koulutti kylmän sodan aikana kyyhkyjä vakoilutehtäviin.
Vaikka sähköiset viestintävälineet ovat korvanneet lähes kaikki kyyhkyjen tehtävät, käyttää muun muassa Kiinan puolustusvoimat edelleen viestikyyhkyjä. Huomiota herättämättömään lintuun on helppo kiinnittää huippuunsa viritettyjä valvonta- ja vakoilulaitteita. Suomen armeijan kyyhkyslakka lopetettiin jo toisen maailmansodan aikana.
Kyyhkyillä on ollut myös rauhanomaisempia tehtäviä. Italiassa niiden suunnistamiskykyä on testattu onnettomuuksien uhrien auttamisessa: verinäytteitä lähetettiin ambulansseista kyyhkyjen siivin sairaalaan, jossa loukkaantuneiden veriryhmät ehdittiin määritellä ennen ambulanssin saapumista. Käyttipä uutistoimisto Reuterskin aikoinaan kyyhkyjä uutisten ja filmirullien kuljettamiseen.
Suomessa kyyhkyjä käytetään nykyään silloin tällöin muun muassa hääjuhlien ohjelmanumerona, mutta myös kanalintuharrastajat opettavat kyyhkyjen avulla koirille pysähtymistä. Kummassakaan tehtävässä linnut eivät vahingoitu, vaan ne vapauttamisen jälkeen lentävät takaisin lakkaansa.
Dikmenin mukaan kuka tahansa voi aloittaa kyyhkyharrastuksen, jos käytettävissä on sopiva tila.
"Alle kymmenen yksilön parven saa muutamalla satasella, ja lakaksi voi remontoida vaikka vanhan varaston. Ilmastoinnin pitää kuitenkin olla toimiva, ja hygieniasta tulee voida huolehtia hyvin. Linnut kestävät Suomen pakkasia, jos ruokavalio on riittävän energiapitoista."

"Suurin ongelma täällä ovat kanahaukat, jotka oppivat vaanimaan viestikyyhkyjä. Muutama vuosi sitten haukat surmasivat minulta yli 60 kyyhkyä."
Uusi lakka perustetaan yleensä ostamalla pieni parvi nuoria poikasia, jotka kiintyvät omaan lakkaansa. Niiden lentokoulutus aloitetaan jo parin kuukauden ikäisenä, sillä ilman vapaalentoja ne eivät opi palaamaan kotiinsa. Vanhemman kyyhkyn tuo yleensä kotiin ruoan lisäksi myös rakkaus, sillä pariuskollinen kyyhky haluaa olla puolisonsa lähellä.
Dikmen on toinen Suomen Viestikyyhky-Yhdistyksen puheenjohtajista. Tämän päivän jäsenistössä on paljon maahanmuuttajia: turkkilaisia, tataareja ja iranilaisia. Näissä maissa viestikyyhkyt ovat edelleen osa kulttuuria ja suosittu harrastus. Noin puolet Suomen Viestikyyhky-yhdistyksen jäsenistä on kasvattajia ja kilpailijoita, puolet tyytyvät pitämään pieniä alle kymmenen linnun lakkoja harrastuksekseen ja omaksi ilokseen.
Haastattelupäivänä Hikmet Dikmenin linnut lentävät vain kotilakkansa ympäristössä. Helteisen sään takia linnut tyytyvät vain muutamaan kierrokseen ja laskeutuvat sitten kotilakkansa katolle. Kun Dikmen viheltää kutsuhuudon, kyyhkyt lehahtavat kiltisti sisälle kotilakkaansa. Paitsi yksi.
Kauniin valkoinen kyyhky haluaa nauttia vielä vapaana lentelystä. Lintu saa jäädä ulos, sillä kokemuksesta lakan isäntä tietää, että noin puolen tunnin päästä hänen puhelimensa piippaa. Se on merkki siitä, että viimeinenkin lintu on palannut turvallisesti omaan lakkaansa.
Lintuinfluenssarajoitukset eivät koske kyyhkyslakoista tapahtuvia vapaalentoja.