Katso video: Okra-messujen taattu vetonaula – mustankirjava jättiläiskani nimeltä Pekka

Janita Jasmavaara kasvattaa ainoana Suomessa saksanjättischeck-rotuisia kaneja.

"Aikoinaan lapsena toin äitini iloksi kotiin kaikenlaisia ötököitä: toukkia, sisiliskoja ja sammakoita", Jasmavaara muistelee.

”Kerran toin metsäretkeltä mukanani rantakäärmeen poikasen. Se oli se viimeinen tikki äidilleni, joka siltä istumalta päätti hankkia meille kanin. Siitä se sitten rakkaus kaneihin sitten lähti.”

Jättikaneja Jasmavaara on kasvattanut nyt viimeiset yhdeksän vuotta Sunflower´s kanilan nimellä.

"Ensimmäiset jättikanit tulivat minulle Saksasta vuonna 2014."

Viiden viikon ikäiset vemmelsääret nauttivat auringosta vaikka pärjäisivät ulkona myös talvella. Kuva: Eija Vallinheimo

Saksanjättischeck on toiseksi suurin kanirotu. Jättischeckin ihannepaino on yli kuusi kiloa eli kani painaa siis helposti pienen spanielin verran.

Toinen huomiota herättävä piirre kaneissa on niiden erikoinen väritys. Jättischeckeillä on juovista ja pilkuista tarkoin määritelty kuvio. Rotu tunnetaankin myös nimellä saksanjättiperhonen, sillä sen kuonosta löytyvästä kuviosta muodostuu tarkasti katsottuna perhonen.

"Poikueeseen syntyy aina myös yksivärisiä kaneja, mutta ne eivät pääse ulkomuotonäyttelyihin, koska niiltä puuttuu kuvio, jota näyttelyssä arvostellaan."

Jättikanien poikueeseen syntyy aina myös yksivärisiä kaneja. Sallittuja värejä on useampia. Kuva: Janita Jasmavaara

Janita Jasmavaara käy kaniensa kanssa näyttelyissä ja on onnistunut saamaan Suomen muotovalio -tittelin jo useammalle kasvattamalleen kanille.

Näyttelyssä kanien arviointi on tarkkaa puuhaa, sillä kanit paitsi syynätään puntarissa myös arvostellaan silmämääräisesti.

"Koska jättischeckit ovat niin sanottu kuviorotu, pitää turkin kuvio olla täsmälleen standardin mukainen. Niinpä esimerkiksi selässä olevan raidan pitää ulottua tasapaksuna viivana koko selän läpi aina häntään asti”, Jasmavaara kertoo.

”Kanista tulee löytyä 3–8 erillistä pilkkua per puoli. Silmän ympärillä oleva rinkula pitäisi olla mahdollisimman pyöreä ja irrallaan poskipilkusta."

Janita Jasmavaaran kanit ovat rohmunneet näyttelyistä monenlaisia ruusukkeita ja pokaaleita. Kuva: Eija Vallinheimo

Janita Jasmavaara varasi paikan Okra-messuilta, koska haluaa esitellä harvinaista kanirotuaan.

"Kani on siitä mukava esiteltävä, että siitä pitävät sekä lapset että aikuiset. Okra-messuilla on niin valtavasti kaikkea, että sinne mahtuu hyvin myös nämä meidän jättikanit."

Saksanjättischeck on Janita Jasmavaaran mukaan temperamenttinen, seurallinen ja rohkea rotu.

"Harva kani poikueesta on näyttelytasoinen. Kaikki näyttelytasoiset jäävät kotiin ja muutamia lähtee silloin tällöin lemmikiksi", Jasmavaara kertoo.

Lemmikiksi jättikania suunnitellessa tulee huomioida se, että jättikoossa kaikki on suurempaa, myös tilantarve. Jättikanit tarvitsevat paljon tilaa liikkua, joten pelkästään häkissä niitä ei voi pitää.

Jättikanit pärjäävät paksun turkkinsa avulla myös ulkona talvella, jos olosuhteet ovat muuten kunnossa.

Jos kanin kanssa seurustellaan päivittäin, se pärjää myös yksinään, mutta muutoin sillä olisi hyvä olla toinen kani kaverina.

Kanin pääravinto on hyvälaatuinen heinä, mutta ne saavat myös kerran päivässä noin desin verran pellettejä.

"Meillä ruokana käytetään lehmän kasvatusrehua, vaikka se kuulostaakin hassulta. Lehmänrehu on proteiinirikkaampaa kuin tavallinen kaninpelletti. Jättikanit tarvitsevat kasvaakseen tavallista kania proteiinipitoisempaa ruokaa. Jos kani saa heikompaa ruokaa, se ei kasva tarpeeksi isoksi."

Okra-messujen kotimatkalla monessa autossa kärtetään varmasti kotiin jättikaninpoikasta.