Viidessä vuodessa eläkeläisestä ja pikkupojasta on kasvanut ylimmät ystävät – "Ei tässä edes ajattele, että tekee vapaaehtoistyötä"

Kun oululainen Martti Seppälä jäi eläkkeelle, hän halusi löytää vapaisiin päiviinsä jotain merkityksellistä tekemistä. Ehkäpä jotain vapaaehtoistyötä?

Kesällä 2014 hän osui sattumalta tapahtumaan, jossa esiteltiin Mieskaveritoimintaa. Syksyllä Seppälä suoritti koulutuksen, ja tammikuussa 2015 hän tapasi uuden ystävänsä, 3,5-vuotiaan Reko Sutisen.

"Vaikka olen eläkeläinen, ajattelin, että voisin aloittaa vähän nuoremman kanssa. Mietin ensin, että saisi samalla hiihtokaverin, mutta eihän Rekosta siihen vielä silloin ollut", Seppälä muistelee.

Kaverukset tapasivat ensimmäisen kerran Oulun Toripoliisin luona. Rekon äiti antoi rattaiden työntövastuun Seppälälle, ja niin kaksikko lähti kohti Seppälän kotia.

"Mietin ensin, mitä tässä pitää tehdä ja miten. Teimme meillä värityshommia. Reko on vilkas poika eikä ujostellut ollenkaan. Se oli paljon helpompaa kuin luulin."

Kaksikon ystävyys on kestänyt nyt viisi vuotta, ja Reko on kasvanut koululaiseksi. Yhdessä he ovat kiertäneet Oulun leikkipuistoja ja retkeilleet metsissä makkaraa paistaen. Viime aikoina Reko on innostunut pyöräilystä ja uimisesta.

Välillä poika tulee yöksi Seppälän luokse ja yhdessä he ovat olleet Mieskaveritoiminnan kautta järjestetyillä viikonloppuretkillä.

Kaverukset näkevät kahdesta neljään kertaa kuukaudessa. Heidän välinen ystävyytensä on vahva, ja molemmat haluavat sen jatkuvan.

"Jos Reko vaikka muuttaisi pois Oulusta, ikävähän siinä tulisi. Ei tässä edes ajattele, että tekee vapaaehtoistyötä."

Taannoin Reko sai myös uudet sukset, ja hänestä on kehkeytynyt varsinainen sivakoija. Viimeksi kaverukset hiihtivät viiden kilometrin lenkin.

Seppänen sai siis myös toivomansa hiihtokaverin.