"Taas päästiin tangomarkkinoille" – vaasalainen pariskunta on käynyt Seinäjoella joka kesä
Kumpelit ovat tutustuneet vuosien saatossa myös moniin kuninkaallisiin.
”Tango menee meiltä ja kaikki muutkin omalla tyylillämme”, Erkki Kumpeli kertoo. Sinikka ja Erkki Kumpeli ovat käyneet joka kesä Seinäjoen Tangomarkkinoilla. Kuva: Johannes Tervo”Joka ainoa ilta” lauletaan Iltarusko-tangossa, mutta jotkut suuntaavat Seinäjoen tangomarkkinoille joka ainoa kesä.
Väki on sitoutunutta, joten 100 000 kävijän joukko ikääntyy tapahtuman tahdissa rinta rinnan. Mutta harvoin näkee sentään niin sitoutunutta väkeä, kuin Sinikka ja Erkki Kumpeli: vaasalainen pariskunta on käynyt kaikilla 35 Tangomarkkinoilla.
Sitoutuminen on heille tosin tuttua, sillä he ovat olleet naimisissakin jo 54 vuotta.
Runsaan 80 kilometrin matka kotoa Vaasasta Seinäjoelle on taittunut aina omalla autolla.
”Alkuvuosina oltiin töissä, eikä voitu olla koko aikaa, vaan vain määrättyinä päivinä. Liputkin ostettiin sen mukaan, miten töistä sai vapaata”, Sinikka kertoo.
Elämäntyö tuli tehtyä kokoojana ja työnjärjestelijänä.
Viikkoranneke on ostettu jo 20 vuotta, ja pariskunta kuuluu myös erityiseen tangoklubiin, joka kokoontuu aina tapahtuman aikaan Seinäjoella.
Välillä on yövytty hotellissa, välillä ajettu kotiin, mutta karavaanariutta tai telttaa ei ole kokeiltu.
”Kun olimme töissä ja nuoria, ajettiin yöllä kotiin. Seinäjoelta kun menee Vaasaan päin, vastaan tulee aina vain valoa, valoa ja valoa! Oli hienoa ajaa yöllä”, Sinikka muistelee.
Kumpeleita vetää Tangomarkkinoille tietenkin tango, mutta myös ystävät, julkkikset. He ovat olleet aina innokkaita tanssin harrastajia ja osallistuneet pari kertaa myös lavatangon SM-kisoihin. Avajaisparaatissa kulkeminen kuuluu myös ohjelmaan.
”Tango menee meiltä ja kaikki muutkin omalla tyylillämme”, Erkki kertoo.
”Kreikkalaisia tansseja tanssimme aina syksyllä, kun menemme kahdeksi viikoksi Rodokselle.”
Niin innokkaita tanssijoita kuin he ovatkin, omiin lapsiinsa eivät Kumpelit ole saaneet tartutettua tanssikärpäsen puremaa. Mutta niin on käynyt monille muillekin.
Tähän ikään mennessä – kumpikin on 72 vuotta – on tullut välillä kremppaakin.
”Mutta kiitos vaan ylös: aina ollaan oltu terveitä siinä vaiheessa, kun pitää lähteä.”
Tai terveitä ja terveitä. Sinikalta on leikattu syöpä, ja muutakin on ollut, mutta tällä viikolla he ovat taas Seinäjoella.
”Nytkin minulta leikattiin käsi, mutta taas päästiin lähtemään”, Sinikka nauraa.
”Olen ollut onnellinen enkä surullinen. Ja se täytyy sanoa, että tanssit ovat siellä parantaneet vaivoja!”
Myös säät ovat yleensä suosineet tapahtumaa.
”Ja tangokadusta tuli yliloistava paikka, kun tekivät sinne sadekatoksen. Viime kesänä siitä tuli tosi tarpeellinen aurinkosuoja. Tanssilattiakin on oikein hyvä.”
Eikä siinä kaikki: pariskunta on saanut vuosien mittaan ystäviä – myös artisteista.
”Vuosi 1998 oli ikimuistoinen, kun satoi ja salamoi. Emme saaneet enää lippuja Atria-halliin, mutta menimme bussilla Törnävänsaareen. Jatkoimme sieltä vielä pikkutunneilla kadulle tanssimaan, kun sade taukosi. Mikä ihana ilta!” Erkki muistelee kaihoisasti.
Törnävällä esiintyivät Arttu Suuntala, Eila Pienimäki ja Esko Rahkonen.
”Meistä tuli ystävät, kun Esko tuli juttelemaan ja pyysi kahville ja maksoikin ne kahvit ja antoi vielä c-kasetin. Toivoimme hänen laulavan aina vain lisää, ja se olikin varmaan hänen viimeinen esiintymisensä”, Sinikka kertoo.
Tutuiksi ovat tulleet monet muutkin. Eino Gröniltä on saatu hieno kirja, ja suosikkeihin kuuluvat myös muiden muassa Teuvo Oinas, Arja Koriseva, Heidi Pakarinen ja edesmennyt Sauli Lehtonen.
”Ja Amadeus Lundberg ja Marko Maunuksela. Moomma niin kuin mamma ja pappa heille!” Sinikka innostuu.
” Teemu Roivaisella taas on niin erikoisen hyvä orkesteri ja hän on huippuesiintyjä. Mutta aivan kaikkien kanssa on kivaa olla.”
Myös Jari Sillanpää on sympaattinen, vaikka Kumpelit hiukan pahoittivatkin mielensä tämän huumehörhöilyjen vuoksi.
”Touhu harmitti. Mutta Jarilla on herkkä luonne, siitä ei saisi paapattaa, vaan hänen pitää itse nousta pois.”
Lempikuninkaallista on ilmeisen vaikeaa nimetä, kuten sävelkilpailun laulujakaan.
”Sillanpään Ruusunoksa ja kyyhkynen on tosi hieno ja Sauli Lehtosen Mun aika mennä on. Ensin uudet laulut voivat kuulostaa vähän oudoilta, mutta kun se soi useammin, siitä tulee kiva.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
