Kirja-arvio: Elävästi kerrottu trilleri tuo mieleen Hitchcockin ohjaaman Oscar-palkitun elokuvan

Parikymppinen Harriet tienaa elantonsa tulkitsemalla tarot-kortteja. Äitinsä kuoleman jälkeen laskut ovat kasautuneet ja epämääräinen pikalaina on kasvanut tolkuttomasti korkoa. Ellei hän viikon sisällä maksa, kovanyrkkinen apuri ottaa käsittelyynsä.

Tähän ahdinkoon hän saa kirjeen: kutsun hautajaisiin ja tiedon huomattavasta perinnöstä. Mutta vainaja ei ole Harrietin isoäiti. Onnistuisiko hänen esittää oikeaa perijää? Hänellähän on sama nimi. Oikea perillinen saattaa olla suvulle tuntematon.

Harriet matkustaa hautajaisiin ja suku ottaa hänet suojiinsa. Joukko majoittuu rappeutuvaan maalaiskartanoon.

Ruth Ware kehittelee trillerin, jossa Harriet vähä vähältä imaistaan paikan menneisyyteen ja suvun salaisuuksiin. Kerrontaan tulee samantapaista kiehtovuutta kuin Daphne du Maurierin Rebekassa, josta Hitchcock ohjasi Oscar-palkitun elokuvan.

Kolkkotunnelmaisen talon tyly taloudenhoitajakin muistuttaa elokuvan vastaavaa. Sympaattiseksi osoittautuva Harriet alkaa pelätä henkensä puolesta. Mutta tietääkö hän, missä vaara oikeasti vaanii?

Elävästi kerrottu ja taidolla punottu tarina tempaa mukaansa. Loppukahinat, kun salaisuudet paljastuvat ja pahiksen epätoivo lähtee purkautumaan, ovat taas sitten tyypillistä jännityskirjallisuutta.

Kirjailija hallitsee tarot-korttien tulkinnan, mutta onneksi ei siinäkään ota sivuaskelia mystiikan suuntaan: ”Tulevaisuutta ei voi ennustaa. Kortit eivät tiedä enempää kuin itse jo tiedät.”