Kirja-arvio: Kaunis kuvakirja esittää puliukon ja alkoholin välisen suhteen tavalla, joka saa lukijan hämilleen

Näädän paras ystävä on koira, jonka nimi on Kissa. Näätä sen sijaan on puliukko. Yhdessä mies ja koira löytävät kaupungin herkullisimman roskikset ja mukavimmat nukkumapaikat.

Eräänä päivänä parivaljakko tapaa kissan. Kuinka monta ystävää voi yhdellä ihmisellä tai eläimellä olla? Muodostaako kolmas otus automaattisesti kolmiodraaman?

Tomi Kontion kirjoittama ja Elina Warstan kuvittama Koira nimeltään Kissa tapaa kissan -kuvakirja on itsenäinen jatko-osa kirjalle Koira nimeltään Kissa. Kirja oli lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaana.

Warstan kuvitukset ovat kauniit ja yksityiskohtaisia. Monilta sivuilta voi bongailla Helsingin tuttuja nähtävyyksiä, mikä on varmasti esimerkiksi pääkaupungissa kesäreissulla käyneelle lapselle riemastuttavaa.

Puliukon nostaminen yhdeksi lastenkirjan päähenkilöksi on kiinnostava seikka. Toisaalta se on hieno ja perusteltu ratkaisu. Lapset näkevät arjessaan laitapuolen kulkijoita, ja on hyvä, että kuvakirjoissa käsitellään lapsia pohdituttamaan jääneistä asioita.

Sen sijaan pidän hieman omituisena ratkaisuna Näädän alkoholismin esittelemistä hyvin ruusuisessa valossa. Uusi ystävä on ”naukun arvoinen”, ja koko loppukirjan ajan mies kaulailee pullon kanssa.

Jokainen vanhempi pohtikoon tykönään miten tästä asiasta on parasta lapsen kanssa jutella.

Lue täältä kaikki Maaseudun Tulevaisuuden kirja- ja muut kulttuuriarviot