Viiriäinen on kahden viikon aikana jämäköitynyt ja tuplannut painonsa. Se syntyi vain 20-kiloisena. Kuva: Marisa Laasonen
Pikkuinen vasikka hämmästytti eläinlääkärin ja lomittajan – ”En ole koskaan nähnyt vastaavaa”
Blonde d’Aquitane-rotuinen vasikka syntyi 20-kiloisena. Pienestä koostaan huolimatta Viiriäisellä riittää vauhtia.
Simmental-rotuinen Supina-emo hoitaa hellästi vasikkaansa, ja käyttäytyy rauhallisesti myös tilallisten ollessa lähellä. Vasikan isä on rodultaan Blonde d’Aquitane. Kuva: Marisa LaasonenSe oli kuin pieni mytty. Näillä sanoilla Marisa Laasonen kuvailee kaksi viikkoa sitten syntynyttä vasikkaa, joka näki päivän valon 18. huhtikuuta kolilaisella Salo-Nuutilan luomuemolehmätilalla.
Kun emo oli nuollut vasikan puhtaaksi, Laasonen nosti sen syliinsä punnitakseen sen.
Hän meinasi horjahtaa heinään, sillä vasikka oli niin keveä. Vaaka näytti yllättävän totuuden: 20 kiloa.
Vasikka oli niin pienikokoinen, ettei emokaan aluksi ymmärtänyt, miten sen kanssa tulisi käyttäytyä, Laasonen toteaa. Kun pikkuinen pyrki tissille, emo alkoi pyöriä ympyrää. Tilalliset avustivat sen tissille, ja imetys lähti sujumaan.
”Olimme mieheni kanssa todella yllättyneitä, pikkuisen huolestuneitakin siitä, miten käy, kun noin pienenä syntyy. Mietimme, onko sillä jokin puutossairaus tai kehityshäiriö.”
Simmental-rotuisen Supina-emon odotettiin poikivan jo huhtikuun alussa, mutta se olikin tullut kantavaksi seuraavaan kiimaan.
Eläinlääkäri vilkaisi vasikkaa hänen ollessaan tilakäynnillä. Hän totesi saman kuin lomittajana työskennellyt Laasonen ja hänen miehensä Petri Nuutinen: vasikka oli pienin, jonka hän oli koskaan nähnyt.
”Lääkärin tutkimuksissa kaikki oli normaalia. Mitään syytä alipainolle ei löytynyt.”
”Varmasti tuolla asenteella se pärjää.”
Vasikka nimettiin kokonsa mukaisesti Viiriäiseksi. Tänä vuonna tilalla syntyneet vasikat saavat nimensä V-alkuisella kirjaimella.
Vasikan paino on kirinyt jo 40 kiloon eli se on tuplannut painonsa kahdessa viikossa. Päiväkasvua vasikalle on tullut siis arviolta 1,3 kiloa. Lisäruokinnalle ei ole ollut tarvetta vaan se on pärjännyt emonsa maidolla, Laasonen kertoo.
Pienestä koostaan huolimatta Viiriäinen viilettää jo kovaa vauhtia navetassa muiden vasikoiden kanssa. Tilan navetassa vasikat ja emolehmät saavat kulkea vapaasti ja niillä on vapaa pääsy ulos ympäri vuoden jaloittelutarhaan ja metsälaitumille, sekä kesäisin laitumille. Vasikoille on omat vasikkapiilot, johon ne voivat mennä rauhassa nukkumaan tai leikkimään.
”Alkuun vähän jännitti, etteivät muut emot tönäise sitä tai satu mitään. Mutta kaikki on sujunut hyvin.”
”Tänäkin aamuna nauroimme, kun Viiriäinen puski tuplasti itseään isompia sonnivasikoita. Varmasti tuolla asenteella se pärjää”, hän sanoo.
Vasikka on Marisa Laasosen mukaan huippumaitoisesta suvusta. ”Paras sonni on meillä ollut 435 kiloa puolivuotiaana.” Tilalla on kuutisenkymmentä emolehmää, 3 sonnia ja tällä hetkellä reilut 40 vasikkaa. Kuva: Marisa LaasonenViiriäinen rakastaa rapsutusta, huomiota ja posken nuolemista. ”Tämä tietää kyllä erikoisasemansa”, Laasonen hymyilee.
Ihmisläheisen luonteen vuoksi he haluavat pitää vasikan itsellään, eikä se mene puolen vuoden iässä loppukasvattajalle, niin kuin useat tilalla syntyneistä vasikoista. Laasonen haluaa myös seurata, miten vasikan kasvu etenee.
”Katsotaan, että tuleeko tästä jonain päivänä emo. Uskon, että se voi saavuttaa vielä 300 kilon rajan puolen vuoden iässä”, Laasonen tuumii.
- Osaston luetuimmat
