Tervantihkuinen historiakirja nokiottista kertoo ajasta, jolloin alettiin puhua kestävästä metsänkäytöstä

Pitäjähistoriikki ei yleensä herätä ylenpalttista lukuintoa, mutta kun se tehdään perusteellisesti, faktat muuntuvat tarinoiksi kuin hyvässä romaanissa. Kuortane ja kuortanelaiset -teos on sellainen.

Yksi leimaa-antava seikka Kuortaneessa on tervanpoltto ja siihen liittyneet ilmiöt. Siitä nokiottat-lempinimikin on peräisin.

Pitäjänimi lienee saanut nimensä Kuortaneenjärvellä liikkuneiden eränkävijöiden veneestä, joka oli koverrettu puusta.

Seudun mäntykankaisia maastoja alettiin hyödyntää tervantuotantoon ja maailman merillä seilaavien laivojen rakenteisiin jo 1600-luvulla. Ruotsin kruunu myönsi verohuojennuksia tervanpolttajille, mikä laukaisi toiminnan aivan uusille kierrosluvuille.

Pian pienimmät talot perustivat jopa yhtiömuotoisia yksiköitä, jotta suurvaltojen laivastot saivat tarvitsemaansa kyllästintä. Näin muutama sata tervahautaa tuotti jo 1760-luvulla 500 noin 165 litran vetoista tynnyriä vuodessa.

Varsinainen kultakausi alkoi 1765, kun vienti Pohjanlahden satamista avautui globaaleille markkinoille. Kuortanelaisten tervanpolttajien ja Uudenkaarlepyyn tervaporvareiden välit muodostuivat tiiviiksi, mikä tarkoitti kestitystä, lahjoja ja luottoja mustan kullan tuottajille.

1800-luvun puoliväliin asti parisataa vuotta kestänyt kultakausi hiipui, kun laivojen rakennusmateriaali vaihtui tammeen ja rautaan. Samoihin aikoihin perustettiin itsenäinen kunta.

Tervarahoilla pystyttiin rakentamaan sisäsuomen pieneen kuntaan isoja kaksikerroksisia pohjalaistaloja, joita vaalitaan nykyään rakennuskulttuurisina helminä. Työlästä tervanpolttoperinnettä jatkaa määrävuosin LC Kuortane.

Huikaisevin osuus kirjasta käsittelee kotikyläni, Salmen, historiaa. Kylä oli parisataa vuotta sitten ainoan alueelta Kuopioon lähtevän valtatien risteyspaikka. Markkinoistaan tunnettuun kylään oli perusteilla jopa kauppala, josta läänin maaherra Adolf Tandefeldt oli tehnyt aloitteen kruunulle vuonna 1792.

Hanke raukesi, kun Kustaa lll murhattiin Tukholmassa. Tandefeldt oli aikoinaan ollut auttamassa Kustaa lll:tta kaappaamaan vallan, mutta nyt sekä hanke että maaherra joutuivat syrjäraiteille.

Ilman kuninkaan murhaa olisin todennäköisesti saattanut syntyä maakunnan keskukseen.

Suomenselkää vasten Etelä-Pohjanmaan itälaidalla sijaitsevan Kuortaneen historian toteutuksesta vastaa Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti.

Ylitalo, Riukulehto ja Mäntylä: Nokiottat - Kuortane ja kuortanelaiset 1860-1960. 639 s. Kustantaja: Kuortaneen kunta Kuva: Harri Kallio-Kurssi

Lue myös:

Tekoäly etsii kulttuurijäänteitä Ruotsin metsistä ‒ satoja tuhansia aiemmin tuntemattomia jo löytynyt

Aarre: Näin tervanpoltto onnistuu Kannonkoskella – vartiovuorossa on kaksi polttajaa ympäri vuorokauden