Kaalilude voi runsaana esiintyessään tuhota koko nauris- ja lanttukasvuston. Kuva: Anne Joutsenlahti-Lankinen
Lämmin kesä nopeuttaa tuholaisten kehitystä ‒ onneksi hyötyhyönteiset lisääntyvät samassa tahdissa
Parasta torjuntaa on suosia puutarhassa eläimiä, jotka käyttävät tuholaisia ravintonaan. Siksi onkin hyvä opetella tunnistamaan puutarhan tuho- ja hyötyhyönteiset.Tilaajalle
Pyjamalude on hauskannäköinen ja harmiton ludelaji. Kuva: Anne Joutsenlahti-LankinenPuna-mustaraitainen lude vilisti kesällä 2021 runsaana eteläsuomalaisissa puutarhoissa ja some-päivityksissä. Kirjahyllystä löytyvässä 1980-luvun hyönteiskirjassa kyseinen lude esitellään eteläisenä lajina, jota ei esiinny Suomessa.
Suomen luteet -kirjan mukaan laji havaittiin Suomessa ensi kerran vuonna 2006 Turun Ruissalossa. Vuonna 2010 ilmestyneessä kirjassa sillä oli jo suomenkielinen nimi: pyjamalude.
Puutarhakasvien kannalta kyseinen lude on harmiton. Laji viihtyy niityillä ja joutomailla, joilla kasvaa sen ravintokasvina käyttämiä sarjakukkaiskasveja.
Huomattavasti harmillisempi on tänä kesänä paikoin runsaana esiintynyt kaalilude, etenkin jos se pääsee pujahtamaan kasvimaan tuholaisverkon alle. Ahnas parvi tekee viikossa selvää naurisrivistä.
”Usein ajatellaan, että mitä lämpimämpi sää, sitä enemmän tuholaisia. Tietyssä määrin se pitääkin paikkansa”, sanoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Irene Vänninen.
Talvien leudontuminen mahdollistaa uusien tuholaisten talvehtimisen ja leviämisen Suomessa.
Asiaa on tutkittu maailmanlaajuisesti. Tutkituista 31 lajista puolet hyötyi lämpimistä kesistä. Kaikilla lajeilla ei kuitenkaan mennyt paremmin ilmaston lämmetessä.
”Usein uudet tuhoojat tulevat kasvien mukana ulkomailta. Esimerkiksi uurrekorvakärsäkäs lienee piileskellyt taimiruukuissa. Leudon talven ansiosta se talvehtii ja lisääntyy meillä. Kylmä talvi saattaa kuitenkin koitua lajin kohtaloksi, jos se ei ole ehtinyt sopeutua.”
Lämmin kesä tuottaa useita kirva- tai vihannespunkkisukupolvia, punkilla jopa 2‒3 sukupolvea kuukaudessa. Korkeat yölämpötilat nopeuttavat kehitystä.
Irene Vännisen mukaan ripsiäisiä esiintyy enenevästi avomaan puutarhakasveilla, kuten mansikalla. Vioitus näkyy marjan kovana, ruskehtavana pintana.
Luteita esiintyy paikallisesti paljon. Ne talvehtivat aikuisina ja lähtevät liikkeelle aikaisin keväällä. Kirvoja on paljon lämpiminä kesinä.
”Kannattaa kuitenkin katsoa, ennen kuin ryntää torjumaan tuholaisia. Samaan aikaan liikkeellä on niiden luontaisia vihollisia: leppäpirkot toukkineen sekä harsokorennon ja kirvasääsken toukat putsaavat kirvoja puutarhakasveilta.”
Kaikki kolme ovat kotoperäisiä lajeja, joita on syytä suojella. Vänninen painottaakin hyötyhyönteisten tunnistamisen tärkeyttä.
”Aikuinen harsokorento syö siitepölyä, mutta sen toukka on julmannäköinen otus, hyönteisten peto. Myös kirvasääsken ja leppäpirkon toukat ovat petoja. Ne kannattaa opetella tunnistamaan, jotta ei tule hävittäneeksi hyödyllisiä hyönteisiä.”
Kuumat kesät eivät vaikuta pelkästään tuholaisiin, sillä myös hyötyhyönteiset lisääntyvät hyvin lämpimässä.
Kasvintuhoojien ja niitä syövien petojen määrä ei lisäänny aivan samaa tahtia, vaan petojen lisääntyminen reagoi saaliin runsastumiseen yleensä pienellä viiveellä. Kun tuholaisia on paljon, hyötyhyönteisillä riittää syötävää. Kanta vahvistuu.
Samalla tavalla luteiden munissa ja nuoruusasteissa loisivat pistiäiset tuottavat pitkäaikaista tasapainoa. Viime kesän runsas ludekanta ei saanut tänä kesänä jatkoa, koska voi olla, että pistiäiset loisivat niiden munia ja toukkia ja osaltaan alensivat luteiden määrää.
”Ihmisen kannalta viive on harmillinen, mutta luonnossa tasapaino säilyy, ja pedot ja loiset pitävät kasvinsyöjiä kurissa”, Vänninen sanoo.
Aikuinen liljakukko talvehtii maassa karikkeessa ja ilmestyy jo huhtikuussa lilja- ja pikarililjakasvustoihin. Kuva: Anne Joutsenlahti-LankinenYksi ikävimmistä vieraslajeista on liljakukko, joka voi syödä liljat lehdettömiksi jo ennen kukintaa. Liljakukot talvehtivat aikuisina karikkeen seassa ja tulevat esiin varhain keväällä, jolloin liljojen lehtiin alkaa ilmestyä reikiä.
Hyönteiset ovat taitavia hakeutumaan talvehtimispaikkoihin ennen talven tuloa. Kullakin lajilla on oma pakkasensietokykynsä. Kun lämpötila laskee tiettyyn pisteeseen, jäätymistä sietämätön eliö ryhtyy kehittämään ”pakkasnestettä”, jottei se jäätyisi. Jos pakkanen siitä vielä kiristyy, eliö paleltuu.
Talven oloista ja hyönteisen pakkasensietomenetelmästä riippuu, miten kukin laji talvehtii. Sahaavat lämpötilat ja jyrkät säävaihtelut eivät tee hyvää hyönteisille.
”Märkä sohjo sekä vuorotellen sulava ja pakastuva lumi verottaa tulokkaita. Voi kuitenkin olla, että kotoperäiset lajitkaan eivät pärjää uudentyyppisissä oloissa. Ei siis voi sanoa, että hyönteiset automaattisesti voivat paremmin lämpenevässä ilmastossa”, Vänninen muistuttaa.
Lue lisää:
Monipuolinen kasvillisuus suojaa tuholaisilta – näin houkuttelet kirvansyöjiä pihaan
Historiasta löytyy puutarhamummon toimi, siinäpä vasta olisi haaveammatti!
Luumupuu sopii pieneenkin pihaan - Paikalliset kannat menestyvät pohjoisessakin
Puutarha-ala teknistyy ja vihertyy: Tässä neljä ympäristöä säästävää uutuutta
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
