Kirja-arvio: Kaiken järjellisen rajojen yli pursuava ylimielisyys ei rajoitu vain politiikan johtajiin

Lisensiaatti Ari Turunen luuli vuonna 2010 kirjoittaneensa tyhjentävän tutkielman maailmanhistorian pahimmista öykkäreistä. Kirja vanheni, kun Yhdysvallat valitsi presidentiksi Donald Trumpin ja Brasilia Jair Bolsonaron. Nyt ykkösosalle on ilmestynyt seuraaja.

Kun poliittinen johtaja kieltäytyy kuuntelemasta muita, ei pysty koskaan tunnustamaan olevansa väärässä, solvaa eri mieltä olevia koko ajan ja vääristelee systemaattisesti totuutta, hän eittämättä lähestyy lajissaan huippua.

Arkisemmilta tuntuvat entisten neuvostotasavaltojen ja Afrikan porsastelevat diktaattorit tai jumalan valitsemiksi julistautuvat johtajat, joista lähin on nykyisin Turkissa, jos Monacoa ei muisteta.

Hupaisaa on seurata diktaattorien kisaa, kuka pystyttää itselleen korkeimman patsaan.

Kaiken järjellisen rajojen yli pursuava ylimielisyys ei tietenkään rajoitu vain politiikan johtajiin. Kansainvälisen olympiakomitean ja jalkapallon herrojen elämän ryöstäytyminen tunnetaan. Eikä Facebookin mätärikas luoja Mark Zuckerberg kykene vastaamaan helvetinkoneensa seurauksista.

Moraalittomia johtajien on ollut aina, mutta uusi polvi tuntuu ylittävän edeltäjien saavutukset. Philip Roth kirjoitti 1971, siis jo ennen Watergatea, hurjan satiirin Richard Nixonin kieroiluista. Kirjan lopussa Nixon kampanjoi kuolemansa jälkeen tavoitteena syrjäyttää Paholainen helvetin herruudesta.

Donald Trumpista lienee mahdotonta satiiria keksiä.

Mutta Clive Cussler kirjoitti lähes 40 vuotta sitten eräässä Dirk Pitt -jännärissään huikean tarinan. Siinä Neuvostoliitto kaappasi Yhdysvaltain presidentin ja asensi hänen aivoihinsa piisirun, jolla pystyi hallitsemaan tämän tekoja. Yhdysvaltojen presidentti käyttäytyi kuin sittemmin Trump.

Kylmän sodan tuimassa hengessä tehty kirja oli sijoitettu silloiseen tulevaisuuteen. Mutta kun tosielämässä niin pitkälle päästiin, Neuvostoliitto veti viime henkäyksiään.